Tryffelisika

Ihan tippa meinasi tulla äsken silmään, kun palasin töistä. Mamin Kutviksesta on kehkeytynyt tryffelisika – ei vaan langanlöytäjäkissa.



Jos kyseessä olisikin mun omat langat, niin en ihmettelisi yhtään, mutta tuolla yläkerrassa on anopin lanka- ja matonkudejemmoja, niin tämä meidään viisas, viisas kissa oli raahannut sieltä asti mukanaan kerän lankaa mamille alakertaan keskelle lattiaa. Ja ne yläkerran lankajemmat eivät ole kovin helposti löydettävissä... nytkään ei siis ole mitään hajua, mistä kerä on löytynyt.

Että jos olisin jonkin sortin lankalaihiksella tms. niin pieleenhän se menisi alta aikayksikön. Kissa kantaisi löytölankaa ties mistä nenän eteen...

Tehokasta lomailua

Tällä lomalla ei tosiaankaan ole lusmuiltu kovin paljoa. Tämä on nyt minun toinen ja samalla jälkimmäinen lomaviikkoni. H on myös tämän viikon lomalla joten ollaan taas jatkettu remppailua. Päätettiin tehdä tuo isompi vessa kuntoon, eli uusia kaikki muu paitsi laatat lattiaan ja seiniin. Katto onkin jo maalattu kertaalleen ja vielä siihen pitäisi ainakin yksi kerros vedellä.

Ostettiin uusi pesuallas (tuommoinen vadin mallinen) ja hana. Tästä tulee sellainen tyttöjen vessa (Lue Annin vessa), joten semmoista hieman romanttista tunnelmaa sinne yritetään saada.



Tuo mystisen näköinen kuva on kulma peilistä, jonka olen tuunannut hieman sievemmäksi.



Laitoin pyöreän peilin reunoille kuumaliimalla semmoisia lasikiviä, joita yleensä kai käytetään kukkien tai kynttilöiden kanssa. Peili on siis vanha kampaamopeili (halkaisijaltaan 1 m) ja painaa aika lailla. Se on vuosien saatossa saanut vähän kolhuja takapuolelle ja reunoille, joten noilla lasikivillä on peitetty rumimmat kulumat reunoilta.

Viime viikonloppuna Neiti J ja Neiti C olivat taas kyläilemässä. Neiti J teki minulle liskoja (punainen, valkoinen ja musta) ja Neiti C teki tuon hieman isomman liskon.



Lahjoitin Neiti C:lle lisäksi kassillisen "jämä"-lankoja (niitä samoja, mitä sain itsekin lahjaksi). En siis kaikkia niistä, mutta lajittelin niitä hieman ja jotain jäi siis ylimääräisiksi.

Tänään kävimme Heinolassa ja sieltä kirpparilta löytyi kartio Harmony-konelankaa (loistavaa esim. sukkalangaksi).



Kartiossa on alunperin ollut 300 g lankaa, mutta en millään jaksa lähteä punnitsemaan, onko siitä käytetty yhtään vai onko se iskemätön kartio. Maksoi vain 3 euroa!!! Loistolöytö!

Tällä hetkellä puikoilla on tämä:



Tuon konttineuleen tekemiseen jää koukkuun. En ole aikaisemmin kokeillut, mutta Ullan selkeillä ohjeilla onnistui helposti.

Terveisiä Tallinnasta

Viikonloppu meni lahden toisella puolella TallinkSpassa rentoutuessa. Lankaa ja puikkojakin tuli reissulta ostettua jonkin verran. Sadamarketista löysin sen paljonpuhutun toisen kerroksen lankakaupan ja sieltä mukaan tarttui mukavaa viron ohutta villalankaa (liukuvärjättyä) kahta eri sorttia: Vaaleanpunaisen-luonnonvalkoisen-kellertävänvaalean-kaakaonruskean -langan (428g) ja Violetin-purppuransävyissä liitelevän -langan (175g).



Sitten perinteinen reitti vei tietysti piipahtamaan Müürivahelle ja siellä Filatin lankataivaaseen. Siltä ostin neljä kerää Husky-nimistä (vaaleanpunaista) sekoitelankaa ja kolme kerää Contessa-mohairlankaa myöskin vaaleanpunaisena. Ülemiste-keskuksessa käytiin sunnuntaina ja siellä oli pieni käsityökauppa, josta ostin noita Addi-puikkoja. Yhdet pyöröt löysin 100cm pitkät, mutta koko oli 3 eli aika ohuet. Muut (pyörö) puikot olivat 80 cm pitkiä ja koot jotka valitsin olivat 4,5, 5, ja 6. Voipi olla, että minun varastostani löytyy samoja kokoja, mutta ostimpahan lisää. Ei puikkoja kait liikaa voi olla, eihän... ;D

Eilen lähdin muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen kansalaisopiston tilkkutöihin. Siellä aloitettiin tekemään sudoku-tilkkutyötä, eli samaan tapaan laitetaan värineliöitä, kuin olisivat numeroita. Samaa ei saa olla vaaka- ja pystyrivissä kuin kerran ja yksi yhdeksän satsi sisältää jokaista väriä vain yhden kerran.

Myös tilkkutöitä olen aika huono tekemään orjallisesti ohjeistuksen mukaan, joten en alkanut vielä toteuttamaan sudokuakaan. Yleensä tulee ohjetta kehiteltyä jotenkin pidemmälle, ettei tule ihan samanlainen kuin muilla. Useimmiten tilkkutöissä on tullut teoriassa paljon asiaa, mutta en ole sellainen joka toteuttaa kaikki työt mitä opettaja esittelee. Täytynee siis tätäkin sulatella hieman...

Olen nyt kesälomalla (ja vettä sataa taaskin). Eilinen päivä meni huushollia järkkäillessä ja siivoillessa. Tänään voisi vähän kitkutellakkin...

Aamulla käytiin Kutvosen kanssa otattamassa pikku-herralle rokotukset tuossa eläinlääkärillä. Ne olisi tosin pitänyt ottaa jo paljon aikaisemmin kesällä, mutta hyvin kerkesi nytkin. Nyt se hyytyi nukkumaan sängyllä tuohon ihan viekkuseen. Taisi olla aika rankka reissu Kutviksen mielestä.



Tässä kuvassa se järsii jotakin koruesitettä antaumuksella, kun mami ei antanut lupaa pureskella paljon kivempiä lankakeriä ja muovipussia...

Tyynylöitä

Sohvamme on uudistunut! Halusin tehdä sohvatyynyihin uudet päälliset, koska vanhojen päällisten kanssa sohva näytti jotenkin liian modernilta tälläiseen vanhempaan taloon ja sen sisustukseen.

Lähtötilanne:



Alunperin päälliset piti tulla kokonaan tuosta kukkakankaasta, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Päädyin saman sarjan puna-valkoruudulliseen kankaaseen ja ryhtiä antamaan laitoin punaiset tereet. Nyt tyynyt voi tarvittaessa kääntää ja tadaa! – meillä on taas uuden näköinen sohva.



Tuo uusi kangas on vanhaan verrattuna helppohoitoisemman tuntuista. Vanha on semmoista plyyshipintaista sisustuskangasta mikä on oikein kissankarvamagneetti. Toivottavasti tuo uusi säilyy siistinä ilman tolkutonta vaateharjalla harjaamista.



Coachella vaaleanpunaisesta BioBambusta tuli melkein valmiiksi (päättelyjä vaille), mutta tuo pääntie osoittautui meikäläisen kropalle vähän turhan anteliaaksi. Lahjoitin topintekeleen Äipälle... saapi vähän fiksailla sitä itselleen sopivaksi. Minä en sitä jaksa alkaa purkamaan...

Viime viikolla oli meillä sisällä (vanhan talon ihanuuksia) jo aikasta kylmä, joten istuskelin keittiössä fleecepeitto harteilla. Tuumailinpa notta voisi neuloa jonkun suorakaiteen muotoisen neulehuivin esim. Lady Eleanor -merkkisen tai Clapotiksen tuota käyttötarkoitusta varten. Nuo pitsiset kolmiohuivit ovat todella kauniita, mutta kun tässä olen tuumaillut, niin semmoinen ei ehkä ole mun tyylinen. Sitäpaitsi ne on liian ohuita tuohon käyttötarkoitukseen.

LE-huiviin vaan uppoaa ihan hurjan paljon lankaa ja noin Norosta tehtynä siitä tulee törkeen kallis. Tarttis siis löytää joku edullisempi vaihtoehto ja yhtä ihana väreiltään. Kai tuon voisi toteuttaa itsekin väriä vaihtamalla, jos vain jaksaa motivoitua päättelemään ne kaikki miljoonat langanpäät. Tietty ne voisi päätellä jo neuloessa, niin ei tarvitse jälkeenpäin vaivautua. Gosh, mä kuulostan superlaiskalta!! Hyi minua, nyt Anni ryhdistäydy!!!

Uutta pintaa

Olen kahden uuden neulekirjan ylpeä omistaja. Tilasin AdLibrikseltä Pam Allenin ja Ann Buddin Lace Style -kirjan sekä Stefanie Japelin Fitted Knits -kirjan. Ensimmäisen selailukerran jälkeen tuo Fitted Knits vaikuttaa jotenkin "herkullisemmalta". Odotin tuosta Lace Style -kirjasta jotenkin enemmän jotain... Voi olla, että kun noita pläräilee läpi useamman kerran, niin mieli muuttuu tuon LS-kirjankin kohdalla. Sen verran kuitenkin kivalta vaikutti, etten aio sitä palauttamaan lähteä.



Siis kuvassa kirjojen alla ei tietenkään voi olla huomaamatta (kröhöm! kröhöm!) lauantaipäivän tuotosta. Uusi ihana lattia! Oikeastaan aloitimme tuon lattian asentamisen jo perjantaina illalla ja se valmistui sunnuntaina aamupäivällä. Kyllä tuli painokelvotonta tekstiä päivän aikana useaan otteeseen. Ei meinaan ollut mikään helppo juttu (vaikka niin laminaatin laittamisesta mainostetaan). Kyllä sen vielä olisi laittanut seinien suuntaisesti, mutta kun Anni-allekirjoittanut halusi sen diakonaaliin asennettuna. Mutta täytyy vain todeta, että KANNATTI! Nyt näyttää keittiö uudelta ja ihanalta. Vielä on tarkoitus maalata kaappien ovet ja vaihtaa vetimet sekä maalata tuo pöytä ja tuolit, niin ja tietenkin seinät.



Lauantaina käytiin myös perinteisesti Hartolan Markkinoilla. Olen koko kesän etsinyt (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) uusia puukenkiä. Entiset mansikkapuukkarit on jo niin loppuun ajetut, että oli jo korkea aika saada uudet.



Ostin tuommoiset hauskat lehmänkarvapuukengät (ihquti, ihquti)! Meinasi tulla valinnan vaikeus tuon värin suhteen joten ostin tuommoisen eripariparin. Kyllä nyt kelpaa klopsutella...

Enklanniksi neulottua

Jep, jep! Herra-säätö esittäytyy taas. Miten tuommoinen pieni otus voikin keksiä kaikenlaista älyvapaata puuhaa.



"Mitenkäs minä oikein tähän jouduin?" Iskän skandaalit täytyy siis ehdottomasti kokeilla, josko ne voisi pukea päälle.

Olen saanut surullisen kuuluisan kaulahuivipaidan valmiiksi vihdoinkin. Oikeastaan se valmistui jo monta päivää sitten, mutta kun tuo ompelupussukka (missä on iso silmäneula päättelyä varten) oli hukkiintunut muutossa. Tämä on siis se sama tekele, minkä päälle Kutvonen keksi lirauttaa käsityökopassa kököttäessään ihan pienenä. Se ei haiskahda minun nenääni (siis tuo oikeanpuoleinen hiha), joten en ala paitaa erikseen pesemään – ainakaan vielä. Sitä en tosin tiedä, kuinka se käyttäytyy hajun osalta josko vaikka kostuu jossain vaiheessa ulkoilmassa. Pesen vasta sitten...



Noro Silk Garden n. 150 g
Novita Alabama n. 100 g (neljä kerrosta kummallakin)
Pyöröpuikot (addit) nro 4 (tai 4 1/2)
Malli TurtleNeckShrug, kirjasta Scarf Style

Samalla kun hain vaatehuoneesta tuotakaulahuivipaitaa kuvattavaksi, käteen tarttui tuo muutama vuosi sitten Idenan MohairLuxista virkattu kolmiohuivi. Empä ole juurikaan käyttänyt kyseistä vaatekappaletta, mutta silitellyt ja paijaillut sitä olen kyllä.



Kutvis tuntui kovasti tykkäävän tekeleestä – ainakin nuo hapsut on kivoja jäystää... (yääh... kissan kuolaa)

Voi kumpa näin netin välityksellä voisi hiplailla lankojen tuntua! Saisitte jonkinlaisen käsityksen tästä:



Olen tikutellut vaaleanpunaisesta BioBambusta Knittyn Coachellaa. Tuo lanka on aika superihanaa neuloa, joten aikas vaarallinen työ ottaa illalla käteen... ei meinaa malttaa laskea sitä pois käsistä ja jossain vaiheessa pitää nukkuakin.



Hassua sinänsä, että olen nyt neulonut (öhöm, melkein neulonut) kaksi peräkkäistä työtä englanninkielisestä ohjeesta. Siis juurikin tuon Turtleneckin ja Coachellan. Hahaa, Annikin siis kansainvälistyy...

Aarteita lisää!!

Taas olen saanut lisää lankaa. K toi sieltä samaisesta kuolinpesästä vielä pari säkkiä lankoja minulle. Ensimmäinen säkki sekalaista seurakuntaa erilaisia villa- ja villasekoitelankoja. Muutama kerä oli ihan akryylilankaakin, mutta suurin osa todella hyviä villalankoja.



Toinen säkki sisälsi 1,4 kg ruskeaa, pässinpökkimää, rasvaista villalankaa. Aivan mahtavaa!!! Sitä on niin paljon, että siitä saisi vaikka kuinka pitkän villatakin tai jotain. Ajatuksia sinkoilee valtoimenaan nyt pääkopassa tuon langan varalle...



Viikko sitten tiistaina käytiin Lahdessa ostoksilla ja pakkohan sitä oli Papurikossa pyörähtää hipelöimässä lankoja. Myyjä kertoi, että Papurikko lopettaa loka-marraskuussa ja muuttuu vain nettikaupaksi. Tilaamalla siis sieltä löytyy valikoimaa jos jonkunlaista jatkossakin. No, siis mukaani tarttui todella suloisen pehmeää Bio Bambu-lankaa yhdeksän kerää.



Kolme ostin vaaleanpunaista ja niistä syntynee Coachella. Kuusi kerää valitsin tuommoista kaunista hiekan väristä, josta aatos tuli toteuttaa Rowanin Duchess. Malli löytyy myös jostakin Suuri Käsityölehdestä (muistaakseni), mutta ne ovat tuolla muuttolaatikoissa yläkerrassa jemmassa, joten en ole vielä etsinyt mallia käsiini. Tuo kuva tuossa nettisivulla on ihan köpsä, mutta neuletakissa on toisella puolella pystykuvioinen pitsiraita ja toinen puoli on koristeltu kruunulla, ympyrällä ja sydämellä. Jotakin paljettihässäköitäkin on laitettu noiden kuvioiden korostukseksi.

Samaisella Lahden keikalla piipahdin Eurokankaassa palapuolella. Löysin sieltä mukavan värisiä tilkkutyökankaita (ohutta puuvillaa). Mulla on näköjään hyvin vahvasti tuollainen vaaleanpunainen-vaaleanvihreä kausi päällänsä.



Kutvis on kait hieman linssilude... piti änkeä samaan kuvaan pesemään itseään...

Tällä viikollakin on hieman tullut neulottua tuota Turtleneck Shrugia, jottei ihan vallan haaveiluksi mene. Kutvonen vaan tykkää vähän liiankin kanssa osallistua mamin käsitöiden tekemiseen. On muuten hirmu vaikeaa yrittää neuloa kahden kerän kanssa ja yrittää pitää kissanpoikanen erossa molemmista, ettei kerkeä jäystämään lankaa poikki kesken kaiken. Onkohan muillakin kissanpoikas-neulojilla samanlaisia ongelmia?