Talvi on tulossa ja sen mukana kylmä sää. Neulojan on tehtävä, mitä neulojan on tehtävä... Stephen Westin villahousut ovat paras ratkaisu viluisen kitkuttajan ongelmaan.
Lankavaraston kaivelun tuloksena löytyi kasa fingering -vahvuisia jämäkeriä ja muutama isompi ruskeankirjava kerä kaveriksi. Järjestin värit mieleiseeni järjestykseen ja puolitin pikkukerät lahkeita varten. Neulominen on aloitettu vyötäröltä ja heti aluksi neulottu sopiva määrä lyhennettyjä kerroksia. Keskellä edessä ja takana on tehty levennyksiä tasaisesti. Lahkeet neuloin looppaamalla ja molemmat lahkeet yhtäaikaa.
Näissä kelpaa mainiosti pöheltää talvipakkasissa!
lauantai 29. syyskuuta 2018
torstai 12. heinäkuuta 2018
Kukko kiekuu!!
Cock-a-doodle-doo eli kukko kiekuu tuli hulvattoman mekon nimeksi. Malli on Stephen Westin Marled Magic Sweater & Dress. Näin Instagramin kautta huikean videopätkän, missä joku naisimmeinen liehui kyseisellä mallilla tehty mekko päällään. Tuli heti sellainen PAKKO SAADA TUO -fiilis.
Mietin värimaailmaa kotvan ja päätin tehdä projektin pääsääntöisesti harmaan eri sävyistä ripauksella keltaisia piristyksiä. Valinta osui mielestäni nappiin.
Aikaa kului tähän jättiprojektiin noin 1,5 kuukautta. Kun se vihdoin valmistui, iski valtava tyhjyys! Kului useampi viikko, että sain mitään uutta neuletta aloitettua. Välillä käy niin ja se on ÄRSYTTÄVÄÄ. Mieli tekisi aloittaa jotain, mutta mikään ei tunnu miltään. Kirjoittaja kutsuisi sitä varmaan tyhjän paperin syndromaksi - neuloja lienee tyhjien kutimien syndromaksi tai ihan vaan luomisen tuskaksi. Pyrin välttämään sitä sillä, että aloitan jotain kesken edellisen tekemisen. Muistutus itselle: ota varaslähtö seuraavaan projektiin!!
Mietin värimaailmaa kotvan ja päätin tehdä projektin pääsääntöisesti harmaan eri sävyistä ripauksella keltaisia piristyksiä. Valinta osui mielestäni nappiin.
Aikaa kului tähän jättiprojektiin noin 1,5 kuukautta. Kun se vihdoin valmistui, iski valtava tyhjyys! Kului useampi viikko, että sain mitään uutta neuletta aloitettua. Välillä käy niin ja se on ÄRSYTTÄVÄÄ. Mieli tekisi aloittaa jotain, mutta mikään ei tunnu miltään. Kirjoittaja kutsuisi sitä varmaan tyhjän paperin syndromaksi - neuloja lienee tyhjien kutimien syndromaksi tai ihan vaan luomisen tuskaksi. Pyrin välttämään sitä sillä, että aloitan jotain kesken edellisen tekemisen. Muistutus itselle: ota varaslähtö seuraavaan projektiin!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)