En malttanut ottaa uusia kuvia tähän postaukseen... on kiire neulomaan/suunnittelemaan jotain uutta... sori veri mats...
Joulupukki toi kaikenlaista kivaa... mm. Wrap Style -kirjan, Pieni lankakauppa -kirjan ja tuossa perjantaina napsahti postilootaan uusi Moda. Nyt tässä on sitten pähkäilty, että mitä aloittaa seuraavaksi.
Olen tikutellut Kaffe Fassetin (regia) -sukkalangasta raitasukkia paremman puutteessa ja ensimmäinen on jo valmiina.
Kun noita kirjoja selailin, niin jostain syystä lankoja penkoessani käsiin osui tammikuulla aloitettu Vadelma (takki tai liivi??). Eilen sitten puikotin sitä oikein tosissani, ja nyt on miehustakappale valmiina. Ei siitä puuttunut kuin toinen etukappale (yläosa) ja takakappale (yläosa myöskin) Niin siis olen senkin neulonut pyörönä ja kaikki miehustan kappaleet yhdessä.
Siitä piti tulla siis alunperin Neiti J:lle neule, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että se ompi liian iso hänelle. Oikeastaan en ole ihan varma, tuleeko tekeleeseen hihat, vai jääkö se liiviksi. Ja eteen pitäisi saada joko leveä (nappi)kaitale tai joku muu kiva systeemi. Kokeilin jo virkatakin reunoihin, että olisivat siistimmät, mutta näytti tosi kököltä joten piti purkaa heti pois moinen kauhistusreuna. Nyt siis se vaatii sovittelua ja suunnittelua, joten TAAS tarvitsisi keksiä jotakin projektia...
maanantai 31. joulukuuta 2007
perjantai 14. joulukuuta 2007
Matoa pukaa
Nimesin pyöreän tyttöjen vessan maton Mansikkajogurttimatoksi. Jotenkin väreistä tulee mieleen kyseinen maitovalmiste.
Kutvonen ja Koistinen ovat ihastuneita kissojen joulukalenteriin. Siellä on sisällä kissojen nameja – tarkemmin maitonappeja ja kissanminttunameja.
Kalenterin luukutkin ovat saaneet kipeetä Kutvosen hampaista, kun herra haluaisi avata itse kalenterin ja syödä samantien luukutkin.
Tuo Noropussukka polttelee kamalasti, mutta kun mikään ohje ei nyt oikein ole vielä "se täydellinen". Ja se punainen nappitakkikaan ei ole halunnut edistyä yhtään. Niin ja vielä se konttineulehuivikin on kesken... argh!! Taitaa olla kaiken hässäkän keskellä semmoinen neuleplääh! Täytynee odotella kotvanen ja kuulostella kitkutusfiiliksiä... ei voi väkisin...
Kutvonen ja Koistinen ovat ihastuneita kissojen joulukalenteriin. Siellä on sisällä kissojen nameja – tarkemmin maitonappeja ja kissanminttunameja.
Kalenterin luukutkin ovat saaneet kipeetä Kutvosen hampaista, kun herra haluaisi avata itse kalenterin ja syödä samantien luukutkin.
Tuo Noropussukka polttelee kamalasti, mutta kun mikään ohje ei nyt oikein ole vielä "se täydellinen". Ja se punainen nappitakkikaan ei ole halunnut edistyä yhtään. Niin ja vielä se konttineulehuivikin on kesken... argh!! Taitaa olla kaiken hässäkän keskellä semmoinen neuleplääh! Täytynee odotella kotvanen ja kuulostella kitkutusfiiliksiä... ei voi väkisin...
tiistai 11. joulukuuta 2007
Mopo lipesi hanskasta
On näköjään tullut huomaamatta tauko tässä bloggailussa. Puuhaa on piisannut kaikenlaista.
Olen saanut työhuoneen kohtalaiseen kuosiin ja sinne on muuttanut mm. kaksi neulekonetta, ompelukone, saumuri, hyllyjä, iso kasa pahvilaatikoita yms. Haaveena oli saada kankaat ja langat nätisti hyllyille, että näkee yhdellä silmäyksellä, mitä materiaaleja löytyy... ei oikein onnistunut. Hyllytila loppui kesken ihan jo heti kärkeen. Langat asustavat edelleen Ikean mustissa vetoketjulla suljettavissa laatikoissa ja osa on pahvilaatikoissa. Mutta ompahan tuo tavarapaljous piilossa yläkerrassa, eikä laatikoissa ympäri taloa (näkyvillä).
Neuleita on valmistunut yksi. Ystäväni M. sai pyytämänsä pipon. Tai siis ei ole sitä vielä saanut, mutta kunhan tulee käymään, niin sitten saa.
Tässä Neiti J:n päässä, ettei ihan litteänä tarvinnut kuvata ko. vaatekappaletta. Litteänä kuvatuista kun ei oikein saa minkäänlaista mielikuvaa tekeleestä.
Niin, se mopo... Siis lankakaupassahan tuo vekotin karkasi käsistä ihan laakista. Kävin taas Lankakauppa Heinissä Lahdessa. Olin haaveillut mielessäni noista Kaffe Fassetin sukkalangoista ja niitä sitten ostinkin, kun kohdalle sattui.
Myös Austermannin Steppilankaa piti saada, kun tuo ruskea-punertava lanka on niin mukavan väristä. Olen siis nähnyt siitä valmiit sukat joskus.
Ja sitten täydellinen "keulahdus"... Noro Silk Gardenia oli viritelty houkuttelevasti esille, joten sitä tuli ostettua kymmenen kerää (väri nro 265 A).
Niin ja sitten tietty 2 kerää tumman ruskeaa Smarttia tuohon M:n pipoon.
Kutvonenkin on taas keksinyt uusia "kivoja"juttuja. Se kävi yksi aamu juomassa vessanpytystä. Myös keittiön hanasta on kiva juoda suoraan...
Iso kollin rotkohan tuo alkaa olemaan. Painoa on jo yli 4 kiloa ja ruokahalua piisaa...
Jaa niin, tällä hetkellä virkkaan tyttöjen vessaan pyöreää mattoa. Lankana joku puuvilla-viskoosi-sekoite (l.valk.) ja itse värjäilty Alabama (v.roosa). Virkkaan nuo langat yhteen, että tulee topakampi. Se on sen tyyppistä hommaa, missä saa niskat ihan superjumiin tosi nopeasti ja helposti...
Olen saanut työhuoneen kohtalaiseen kuosiin ja sinne on muuttanut mm. kaksi neulekonetta, ompelukone, saumuri, hyllyjä, iso kasa pahvilaatikoita yms. Haaveena oli saada kankaat ja langat nätisti hyllyille, että näkee yhdellä silmäyksellä, mitä materiaaleja löytyy... ei oikein onnistunut. Hyllytila loppui kesken ihan jo heti kärkeen. Langat asustavat edelleen Ikean mustissa vetoketjulla suljettavissa laatikoissa ja osa on pahvilaatikoissa. Mutta ompahan tuo tavarapaljous piilossa yläkerrassa, eikä laatikoissa ympäri taloa (näkyvillä).
Neuleita on valmistunut yksi. Ystäväni M. sai pyytämänsä pipon. Tai siis ei ole sitä vielä saanut, mutta kunhan tulee käymään, niin sitten saa.
Tässä Neiti J:n päässä, ettei ihan litteänä tarvinnut kuvata ko. vaatekappaletta. Litteänä kuvatuista kun ei oikein saa minkäänlaista mielikuvaa tekeleestä.
Niin, se mopo... Siis lankakaupassahan tuo vekotin karkasi käsistä ihan laakista. Kävin taas Lankakauppa Heinissä Lahdessa. Olin haaveillut mielessäni noista Kaffe Fassetin sukkalangoista ja niitä sitten ostinkin, kun kohdalle sattui.
Myös Austermannin Steppilankaa piti saada, kun tuo ruskea-punertava lanka on niin mukavan väristä. Olen siis nähnyt siitä valmiit sukat joskus.
Ja sitten täydellinen "keulahdus"... Noro Silk Gardenia oli viritelty houkuttelevasti esille, joten sitä tuli ostettua kymmenen kerää (väri nro 265 A).
Niin ja sitten tietty 2 kerää tumman ruskeaa Smarttia tuohon M:n pipoon.
Kutvonenkin on taas keksinyt uusia "kivoja"juttuja. Se kävi yksi aamu juomassa vessanpytystä. Myös keittiön hanasta on kiva juoda suoraan...
Iso kollin rotkohan tuo alkaa olemaan. Painoa on jo yli 4 kiloa ja ruokahalua piisaa...
Jaa niin, tällä hetkellä virkkaan tyttöjen vessaan pyöreää mattoa. Lankana joku puuvilla-viskoosi-sekoite (l.valk.) ja itse värjäilty Alabama (v.roosa). Virkkaan nuo langat yhteen, että tulee topakampi. Se on sen tyyppistä hommaa, missä saa niskat ihan superjumiin tosi nopeasti ja helposti...
maanantai 12. marraskuuta 2007
Salomoneilua
Ala-asteen opettajani tilasi minulta iltapuvulle kaveriksi jonkinmoisen hihattimen. Tuumasin, jotta se voisi näyttää hauskalta salomonin solmuilla tehtynä. Lankana oli Idenan Mohair Lux (valkoinen) ja ohuen ohut hopealanka. Mohairia meni 2 kerää ja hopealankaa 2 rullaa. Hopealangat kertasin värttinällä mohairlangan kanssa ja sen jälkeen lisäsin virkatessa mukaan vielä toisen säikeen mohairia (olipas taas sepustus).
Yritin piirtää tuosta jonkinlaista kaavakuvaa, missä näkyisi lisäykset ja kavennukset, mutta meni hermo. Se jäi siis haaveeksi. Sen verran kuitenkin osaan kertoa, että aloitin toisesta hihansuusta ja lisäykset tein kerroksen keskellä. Lisäyksistä muodostui semmoinen kukan näköinen kuvio keskelle verkkoa. Hihat neuloin tasona ja virkkasin sitten lopuksi "pyöreäksi".
Eilen sain maalattua yläkerrassa tulevan työhuoneeni seiniä. Vetelin sinne samaa vaaleanvihreää sävyä, mikä on olohuoneenkin seinässä. Jotain sablonakuviointia tai muuta koristelua vähän kaipaisin sinne, mutta ei ole vielä mieleistä kuviota löytynyt.
Yritin piirtää tuosta jonkinlaista kaavakuvaa, missä näkyisi lisäykset ja kavennukset, mutta meni hermo. Se jäi siis haaveeksi. Sen verran kuitenkin osaan kertoa, että aloitin toisesta hihansuusta ja lisäykset tein kerroksen keskellä. Lisäyksistä muodostui semmoinen kukan näköinen kuvio keskelle verkkoa. Hihat neuloin tasona ja virkkasin sitten lopuksi "pyöreäksi".
Eilen sain maalattua yläkerrassa tulevan työhuoneeni seiniä. Vetelin sinne samaa vaaleanvihreää sävyä, mikä on olohuoneenkin seinässä. Jotain sablonakuviointia tai muuta koristelua vähän kaipaisin sinne, mutta ei ole vielä mieleistä kuviota löytynyt.
lauantai 10. marraskuuta 2007
Vuosipäivä
Vuosi sitten tapahtui SE suuri pamahdus ..."pam, ja minulla on blogi". Blogini täyttää tänään siis yhden vuoden ja tarjoaa mielikuvituskarkkia ja kakkua kaikille.
Kutvonen on ryhdistäytynyt kissana olemisessaan ja yllätti meidät männäviikolla. Kamala ryske alkoi kuulua yläkerrasta tässä yhtenä iltana. Syykin selvisi, HIIRI!
Kutvis oli jahdannut jostakin elämänsä ihka ensimmäisen hiiren! Kyllä mami nyt on ylpeä pikkupojastaan...
Sain myös kukkia jokunen aika sitten ja Kutvis on ihastunut myös niihin... tai lähemmin tuo kukkien vesi on sen mielestä tosi ihanaa maisteltavaa (yök!)
Juu, niin, tuo ravelry on kyllä koukuttanut minutkin totaalisesti. Siellä on jotenkin todella hienosti toteutettu kaikenlaisia materiaalien ja töiden listaamisia ja niiden vertailuja muiden käyttäjien kesken. Ja sinne laitetut kuvat näyttävät tosi hienoilta toteutuksen ansiosta, siis kehykset ja kuvien
esiintulemiset yms.
Neulonutkin olen, uskokaa vaan... Punainen nappitakki (päätin kutsua sitä siksi) valmistuu koko ajan. Olen eilen illalla tehnyt ennen vyötäröresoria tulevat kavennukset ja nyt pitäisi jatkaa resorin tekemisellä. Kivaa!!!
Kutvonen on ryhdistäytynyt kissana olemisessaan ja yllätti meidät männäviikolla. Kamala ryske alkoi kuulua yläkerrasta tässä yhtenä iltana. Syykin selvisi, HIIRI!
Kutvis oli jahdannut jostakin elämänsä ihka ensimmäisen hiiren! Kyllä mami nyt on ylpeä pikkupojastaan...
Sain myös kukkia jokunen aika sitten ja Kutvis on ihastunut myös niihin... tai lähemmin tuo kukkien vesi on sen mielestä tosi ihanaa maisteltavaa (yök!)
Juu, niin, tuo ravelry on kyllä koukuttanut minutkin totaalisesti. Siellä on jotenkin todella hienosti toteutettu kaikenlaisia materiaalien ja töiden listaamisia ja niiden vertailuja muiden käyttäjien kesken. Ja sinne laitetut kuvat näyttävät tosi hienoilta toteutuksen ansiosta, siis kehykset ja kuvien
esiintulemiset yms.
Neulonutkin olen, uskokaa vaan... Punainen nappitakki (päätin kutsua sitä siksi) valmistuu koko ajan. Olen eilen illalla tehnyt ennen vyötäröresoria tulevat kavennukset ja nyt pitäisi jatkaa resorin tekemisellä. Kivaa!!!
tiistai 6. marraskuuta 2007
lauantai 27. lokakuuta 2007
Lahja... minulle...
Käytiin tänään viemässä Neiti J kotiin (oli syyslomailemassa täällä). Siskonsa Neiti C sai minut ihan liikutuksen valtaan... Hän oli virkannut minulle ihanan omenan vihreän salomoninsolmuhuivin!!! Kiitos Cride!!! Paljon!!! Tässä kuvakavalkaadia tuotoksesta. Oiiih, olen niin otettu...
Eilen illalla kokeilin vielä sitä kuulalaakerivärttinää langan tekoon. Ehkä sillä saa ainakin näin aluksi helpommin kehrättyä ohuempaa lankaa, kuin rukilla (kerkeää paremmin vetää kuitua ohuemmaksi). Kerratakin kokeilin, mutta siihen taas en tajunnut laittaa tarpeeksi kierrettä... Vaikeaa on, todella vaikeaa (telkkulainaus).
Ystäväni M. kävi eilen kyläilemässä. Ilmoitti, että minun pitää tehdä opiskelijalle (hänelle) pipo! Semmoinen, missä on kukka sivussa... ja väriksi oli ehdotuksena musta tai ruskea. Eli jossain vaiheessa yritän kutaista semmoisen.
Juu niin, ostin Cittarista uuden Verena -lehden. En vielä kerinnyt paneutumaan siihen sen tarkemmin – äkkiä vaan selasin. Niin, ja kävin aamusella kirjastossa ja löysin sieltä jonkun ohuen opuksen kerhäämisestä. Taidan siis lueskella tänä iltana...
perjantai 26. lokakuuta 2007
Rukkeilua
Se "jossain vaiheessa" tuli nopeammin kuin arvasinkaan. Varastosta löytyi pussinpohjallinen huovutusvilloja ja niistä valmistui TÄMÄ!!
Ihka ensimmäinen itsekehrätty lankavyyhti! Värien yhdistely on aikas rentoa (lue: siitä tehtiin, mitä löytyi), mutta ei paha...
Nyt alkaakin sitten kyselyosuus. Olenko ymmärtänyt oikein, että kun villa kiertyy langaksi, niin rukin pitäisi samalla itsekseen kiertää lankaa "puolalle". Nyt jostain syystä niin ei käy, vaan lankaan tulee ihan hirmuinen kierre ja "puolalle" lanka täytyy itse kiertää käsin. Laitoin itse uuden "rukkilangan" (huomaa, että termistö on hallussa ;)) semmoisesta haukisiimasta (kait?), eli sitä mitä kangaspuissakin käytetään. Nyt sitten pitäisi osata säätää rukkia muutenkin, kuin siitä "ämmästä" (vai mikä se nyt on siellä sivussa oleva kierrettävä kapula).
Eli mitä muita kommervenkkejä voin tehdä, että kierrettä tulisi vähemmän ja lanka kiertyisi itsestään puolalle?
Ja mistä kannattaa tilata villoja tai muita kuituja (lähinnä Suomesta)?
Hyvinkin kiitollisena avusta olen näin jo etukäteen.
Ai niin, H:n tekemää sellaista lattialla/pöydällä pidettävää kuulalaakereilla pyörivää värttinää ajattelin kanssa kokeilla langan tuottamiseen. Sillä pystyy varmaankin säätelemään paremmin tuota langan kierteisyyttä... luulisin.
Ihka ensimmäinen itsekehrätty lankavyyhti! Värien yhdistely on aikas rentoa (lue: siitä tehtiin, mitä löytyi), mutta ei paha...
Nyt alkaakin sitten kyselyosuus. Olenko ymmärtänyt oikein, että kun villa kiertyy langaksi, niin rukin pitäisi samalla itsekseen kiertää lankaa "puolalle". Nyt jostain syystä niin ei käy, vaan lankaan tulee ihan hirmuinen kierre ja "puolalle" lanka täytyy itse kiertää käsin. Laitoin itse uuden "rukkilangan" (huomaa, että termistö on hallussa ;)) semmoisesta haukisiimasta (kait?), eli sitä mitä kangaspuissakin käytetään. Nyt sitten pitäisi osata säätää rukkia muutenkin, kuin siitä "ämmästä" (vai mikä se nyt on siellä sivussa oleva kierrettävä kapula).
Eli mitä muita kommervenkkejä voin tehdä, että kierrettä tulisi vähemmän ja lanka kiertyisi itsestään puolalle?
Ja mistä kannattaa tilata villoja tai muita kuituja (lähinnä Suomesta)?
Hyvinkin kiitollisena avusta olen näin jo etukäteen.
Ai niin, H:n tekemää sellaista lattialla/pöydällä pidettävää kuulalaakereilla pyörivää värttinää ajattelin kanssa kokeilla langan tuottamiseen. Sillä pystyy varmaankin säätelemään paremmin tuota langan kierteisyyttä... luulisin.
lauantai 20. lokakuuta 2007
Monta rautaa tulessa
Nyt on taas niin paljon muistettavia asioita, että toivottavasti mitään ei unohdu. Mistäköhän aloittaisi...
Köpsä bloggailija ei ole muistanut laittaa tänne uutta ihquti-ihqutia. Olen saanut isäni mummon (Anni oli hänkin) RUKIN!
Olen jo pitkän aikaa katsellut ihaillen erilaisia itsekehrättyjä lankoja. Sattumalta tuli puhetta mammalassa kehräämisestä ja selvisi, että mamman veljellä on vanha "tarpeeton" rukki, ja voisin saada sen. Lopullinen niitti oli, että kävin jokunen viikko takaperin naapurikunnassa kehräysnäytöksessä ja pääsin kokeilemaan kehräämistä. Hain vekottimen kotiin ja nyt rukki siis näyttää nätiltä tuolla olohuoneen nurkassa. Jossain vaiheessa kyllä aion kokeilla kehräämistäkin, kunhan ehdin.
Toinen asia: Olen jälleen syvän liikutuksen vallassa... Neiti J (7vee) osaa neuloa!! Siskonsa Neiti C oli opettanut.
Erittäin merkillepantavaa on tuo hyvin keskittynyt ilme. Nyt voimme siis J-viikonloppuina kitkutella yhdessä. Enää ei tarvitse neuloa yksin... JEE!
Edellisen postauksen vaaleanpunainen pipa on saanut kaverikseen tämän clapotiksen tapaisen. Yhteensä tuota vaaleanpunaista lankaa oli se neljä kerää joista 66g meni pipoon ja loput tuohon huiviin.
Huivi on nyt märkänä hakemassa oikeaa muotoaan tuolla pesuhuoneessa pyyhkeen päällä.
Sain viime viikolla semmoisen tilausprojektin. Tässä siitä kurkistus...
Siinä on idenan Mohair-lankaa ja (2 säiettä) ohutta hopealankaa kerrattuna semmoisella H:n tekemällä värttinäntapaisella.
Sitten vielä... uusin himoneuletyö – tadaa, punainen neuletakki.
Tuossa tietystä firmasta lainatussa ja hieman muokatussa ja rajatussa kuvassa on mallikuva, jonka näköisen haluan takistani saada.
Ja vihdoinkin työhuoneessani alkaa tapahtua remontin saralla. Aloitettiin äsken laittamaan lattiaan laminaattia... Tehdään sitä vähän sillälailla jaksamisen mukaan. Kivalta näyttää...
Köpsä bloggailija ei ole muistanut laittaa tänne uutta ihquti-ihqutia. Olen saanut isäni mummon (Anni oli hänkin) RUKIN!
Olen jo pitkän aikaa katsellut ihaillen erilaisia itsekehrättyjä lankoja. Sattumalta tuli puhetta mammalassa kehräämisestä ja selvisi, että mamman veljellä on vanha "tarpeeton" rukki, ja voisin saada sen. Lopullinen niitti oli, että kävin jokunen viikko takaperin naapurikunnassa kehräysnäytöksessä ja pääsin kokeilemaan kehräämistä. Hain vekottimen kotiin ja nyt rukki siis näyttää nätiltä tuolla olohuoneen nurkassa. Jossain vaiheessa kyllä aion kokeilla kehräämistäkin, kunhan ehdin.
Toinen asia: Olen jälleen syvän liikutuksen vallassa... Neiti J (7vee) osaa neuloa!! Siskonsa Neiti C oli opettanut.
Erittäin merkillepantavaa on tuo hyvin keskittynyt ilme. Nyt voimme siis J-viikonloppuina kitkutella yhdessä. Enää ei tarvitse neuloa yksin... JEE!
Edellisen postauksen vaaleanpunainen pipa on saanut kaverikseen tämän clapotiksen tapaisen. Yhteensä tuota vaaleanpunaista lankaa oli se neljä kerää joista 66g meni pipoon ja loput tuohon huiviin.
Huivi on nyt märkänä hakemassa oikeaa muotoaan tuolla pesuhuoneessa pyyhkeen päällä.
Sain viime viikolla semmoisen tilausprojektin. Tässä siitä kurkistus...
Siinä on idenan Mohair-lankaa ja (2 säiettä) ohutta hopealankaa kerrattuna semmoisella H:n tekemällä värttinäntapaisella.
Sitten vielä... uusin himoneuletyö – tadaa, punainen neuletakki.
Tuossa tietystä firmasta lainatussa ja hieman muokatussa ja rajatussa kuvassa on mallikuva, jonka näköisen haluan takistani saada.
Ja vihdoinkin työhuoneessani alkaa tapahtua remontin saralla. Aloitettiin äsken laittamaan lattiaan laminaattia... Tehdään sitä vähän sillälailla jaksamisen mukaan. Kivalta näyttää...
tiistai 9. lokakuuta 2007
Pipatinjuttuja
Tänään laitoin itseni Ravelryn listalle – aika monta ihmistä on jonossa mun edellä. Siis tottakai on kiva, kun on suuri yhteisö, mutta joutuu odottelemaan NIIN kauan kutsua kivaan paikkaan (hidaslähtöinen taidan olla).
Valmiita tuotoksiakin on tullut. Nyt on tuntunut, että pitää tehdä jotakin pientä ja nopeaa. Ensimmäisenä tein jämälankasäärystimet ja sen jälkeen heti perään vaaleanpunaisen pipon. Niitä ei ole siis tarkoitus yhdistää keskenään... huh!
Pipatin
Vaaleanpunainen Husky -lanka 55% villaa, 20% acryylia, 25% polyamidia (Tallinnan Filatikaupasta) 66g
Pyöröt (addit) nro 4,5
Malli: sovellellen sieltä ja täältä
Säärystimet
Sekalaisia ohuita villalankoja 85g
Pyöröt (addit) nro 4,5
Malli: kunhan tikuttelin...
Seuraavaksi voisi tehdä tuosta Husky -langasta jonkunlaisen kaulahuivin ja ehkä se voisi riittää vielä kämmekkäisiinkin. Olisi sitten kiva yhtenäinen setti syksyn viimoihin.
Kutvis taas jaksoi eilen illalla nukkumaanmenon aikaan riemastuttaa. Sillä on sellainen vinkuva oranssinkeltainen kumihiiri. Aiemmin sillä on leikitty vaan heittelemällä sitä sinne-tänne. Eilen illalla Kutvonen keksi, että siitä lähtee kiva ääni kun sitä likistää (ilmeisesti hampailla). Hetken aikaa sitä jaksoi kuunnella, mutta sitten mamin täytyi takavarikoida lelu talteen yön ajaksi. Aamulla annoin takaisin ja jos sen "ilmeen" olisi saanut talteen... oli hyvinkin riemastunut kissa, kun pääsi lelua taas vinguttamaan.
Tässä kuva Photo Boothilla otettuna ihan äsken:
Vessaremontti on edennyt ihan kivasti. Enää pytty kiinni ja muutama lista ja silikonisauma, niin avot! Laittaisin niin mielelläni kuvia tänne, mutta totesin että noin pieni tila on ihan mahdoton kuvata niin, että siitä saisi jotain mielikuvaa kokonaisuudesta (pahoittelen). Lattialle ajattelin virkata pyöreän maton, ettei lattia tunnu niin kylmältä. Väriä en kyllä vielä osaa tietää...
Konttineule on jätetty marinoitumaan kotvaseksi. Neule on niin iso, että menee aika kauan yhden "kerroksen" tekemiseen. Pakko oli siis keksiä vähän välitöitä, että jaksaa taas.
Joka toisessa blogissa on hehkutettu, että uusi Ulla on ilmestynyt.... myös minä osallistun kanssa hehkuttamiseen!!! Upeita neuleita, kertakaikkiaan! Kiitokset lehden tekijöille, olette ihanan ahkeria!
Eedittiä: Opettelen vielä kirjoittamaan raverly...raverlry...ravelryä... äh!
Valmiita tuotoksiakin on tullut. Nyt on tuntunut, että pitää tehdä jotakin pientä ja nopeaa. Ensimmäisenä tein jämälankasäärystimet ja sen jälkeen heti perään vaaleanpunaisen pipon. Niitä ei ole siis tarkoitus yhdistää keskenään... huh!
Pipatin
Vaaleanpunainen Husky -lanka 55% villaa, 20% acryylia, 25% polyamidia (Tallinnan Filatikaupasta) 66g
Pyöröt (addit) nro 4,5
Malli: sovellellen sieltä ja täältä
Säärystimet
Sekalaisia ohuita villalankoja 85g
Pyöröt (addit) nro 4,5
Malli: kunhan tikuttelin...
Seuraavaksi voisi tehdä tuosta Husky -langasta jonkunlaisen kaulahuivin ja ehkä se voisi riittää vielä kämmekkäisiinkin. Olisi sitten kiva yhtenäinen setti syksyn viimoihin.
Kutvis taas jaksoi eilen illalla nukkumaanmenon aikaan riemastuttaa. Sillä on sellainen vinkuva oranssinkeltainen kumihiiri. Aiemmin sillä on leikitty vaan heittelemällä sitä sinne-tänne. Eilen illalla Kutvonen keksi, että siitä lähtee kiva ääni kun sitä likistää (ilmeisesti hampailla). Hetken aikaa sitä jaksoi kuunnella, mutta sitten mamin täytyi takavarikoida lelu talteen yön ajaksi. Aamulla annoin takaisin ja jos sen "ilmeen" olisi saanut talteen... oli hyvinkin riemastunut kissa, kun pääsi lelua taas vinguttamaan.
Tässä kuva Photo Boothilla otettuna ihan äsken:
Vessaremontti on edennyt ihan kivasti. Enää pytty kiinni ja muutama lista ja silikonisauma, niin avot! Laittaisin niin mielelläni kuvia tänne, mutta totesin että noin pieni tila on ihan mahdoton kuvata niin, että siitä saisi jotain mielikuvaa kokonaisuudesta (pahoittelen). Lattialle ajattelin virkata pyöreän maton, ettei lattia tunnu niin kylmältä. Väriä en kyllä vielä osaa tietää...
Konttineule on jätetty marinoitumaan kotvaseksi. Neule on niin iso, että menee aika kauan yhden "kerroksen" tekemiseen. Pakko oli siis keksiä vähän välitöitä, että jaksaa taas.
Joka toisessa blogissa on hehkutettu, että uusi Ulla on ilmestynyt.... myös minä osallistun kanssa hehkuttamiseen!!! Upeita neuleita, kertakaikkiaan! Kiitokset lehden tekijöille, olette ihanan ahkeria!
Eedittiä: Opettelen vielä kirjoittamaan raverly...raverlry...ravelryä... äh!
maanantai 24. syyskuuta 2007
Tryffelisika
Ihan tippa meinasi tulla äsken silmään, kun palasin töistä. Mamin Kutviksesta on kehkeytynyt tryffelisika – ei vaan langanlöytäjäkissa.
Jos kyseessä olisikin mun omat langat, niin en ihmettelisi yhtään, mutta tuolla yläkerrassa on anopin lanka- ja matonkudejemmoja, niin tämä meidään viisas, viisas kissa oli raahannut sieltä asti mukanaan kerän lankaa mamille alakertaan keskelle lattiaa. Ja ne yläkerran lankajemmat eivät ole kovin helposti löydettävissä... nytkään ei siis ole mitään hajua, mistä kerä on löytynyt.
Että jos olisin jonkin sortin lankalaihiksella tms. niin pieleenhän se menisi alta aikayksikön. Kissa kantaisi löytölankaa ties mistä nenän eteen...
Jos kyseessä olisikin mun omat langat, niin en ihmettelisi yhtään, mutta tuolla yläkerrassa on anopin lanka- ja matonkudejemmoja, niin tämä meidään viisas, viisas kissa oli raahannut sieltä asti mukanaan kerän lankaa mamille alakertaan keskelle lattiaa. Ja ne yläkerran lankajemmat eivät ole kovin helposti löydettävissä... nytkään ei siis ole mitään hajua, mistä kerä on löytynyt.
Että jos olisin jonkin sortin lankalaihiksella tms. niin pieleenhän se menisi alta aikayksikön. Kissa kantaisi löytölankaa ties mistä nenän eteen...
torstai 20. syyskuuta 2007
Tehokasta lomailua
Tällä lomalla ei tosiaankaan ole lusmuiltu kovin paljoa. Tämä on nyt minun toinen ja samalla jälkimmäinen lomaviikkoni. H on myös tämän viikon lomalla joten ollaan taas jatkettu remppailua. Päätettiin tehdä tuo isompi vessa kuntoon, eli uusia kaikki muu paitsi laatat lattiaan ja seiniin. Katto onkin jo maalattu kertaalleen ja vielä siihen pitäisi ainakin yksi kerros vedellä.
Ostettiin uusi pesuallas (tuommoinen vadin mallinen) ja hana. Tästä tulee sellainen tyttöjen vessa (Lue Annin vessa), joten semmoista hieman romanttista tunnelmaa sinne yritetään saada.
Tuo mystisen näköinen kuva on kulma peilistä, jonka olen tuunannut hieman sievemmäksi.
Laitoin pyöreän peilin reunoille kuumaliimalla semmoisia lasikiviä, joita yleensä kai käytetään kukkien tai kynttilöiden kanssa. Peili on siis vanha kampaamopeili (halkaisijaltaan 1 m) ja painaa aika lailla. Se on vuosien saatossa saanut vähän kolhuja takapuolelle ja reunoille, joten noilla lasikivillä on peitetty rumimmat kulumat reunoilta.
Viime viikonloppuna Neiti J ja Neiti C olivat taas kyläilemässä. Neiti J teki minulle liskoja (punainen, valkoinen ja musta) ja Neiti C teki tuon hieman isomman liskon.
Lahjoitin Neiti C:lle lisäksi kassillisen "jämä"-lankoja (niitä samoja, mitä sain itsekin lahjaksi). En siis kaikkia niistä, mutta lajittelin niitä hieman ja jotain jäi siis ylimääräisiksi.
Tänään kävimme Heinolassa ja sieltä kirpparilta löytyi kartio Harmony-konelankaa (loistavaa esim. sukkalangaksi).
Kartiossa on alunperin ollut 300 g lankaa, mutta en millään jaksa lähteä punnitsemaan, onko siitä käytetty yhtään vai onko se iskemätön kartio. Maksoi vain 3 euroa!!! Loistolöytö!
Tällä hetkellä puikoilla on tämä:
Tuon konttineuleen tekemiseen jää koukkuun. En ole aikaisemmin kokeillut, mutta Ullan selkeillä ohjeilla onnistui helposti.
Ostettiin uusi pesuallas (tuommoinen vadin mallinen) ja hana. Tästä tulee sellainen tyttöjen vessa (Lue Annin vessa), joten semmoista hieman romanttista tunnelmaa sinne yritetään saada.
Tuo mystisen näköinen kuva on kulma peilistä, jonka olen tuunannut hieman sievemmäksi.
Laitoin pyöreän peilin reunoille kuumaliimalla semmoisia lasikiviä, joita yleensä kai käytetään kukkien tai kynttilöiden kanssa. Peili on siis vanha kampaamopeili (halkaisijaltaan 1 m) ja painaa aika lailla. Se on vuosien saatossa saanut vähän kolhuja takapuolelle ja reunoille, joten noilla lasikivillä on peitetty rumimmat kulumat reunoilta.
Viime viikonloppuna Neiti J ja Neiti C olivat taas kyläilemässä. Neiti J teki minulle liskoja (punainen, valkoinen ja musta) ja Neiti C teki tuon hieman isomman liskon.
Lahjoitin Neiti C:lle lisäksi kassillisen "jämä"-lankoja (niitä samoja, mitä sain itsekin lahjaksi). En siis kaikkia niistä, mutta lajittelin niitä hieman ja jotain jäi siis ylimääräisiksi.
Tänään kävimme Heinolassa ja sieltä kirpparilta löytyi kartio Harmony-konelankaa (loistavaa esim. sukkalangaksi).
Kartiossa on alunperin ollut 300 g lankaa, mutta en millään jaksa lähteä punnitsemaan, onko siitä käytetty yhtään vai onko se iskemätön kartio. Maksoi vain 3 euroa!!! Loistolöytö!
Tällä hetkellä puikoilla on tämä:
Tuon konttineuleen tekemiseen jää koukkuun. En ole aikaisemmin kokeillut, mutta Ullan selkeillä ohjeilla onnistui helposti.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Terveisiä Tallinnasta
Viikonloppu meni lahden toisella puolella TallinkSpassa rentoutuessa. Lankaa ja puikkojakin tuli reissulta ostettua jonkin verran. Sadamarketista löysin sen paljonpuhutun toisen kerroksen lankakaupan ja sieltä mukaan tarttui mukavaa viron ohutta villalankaa (liukuvärjättyä) kahta eri sorttia: Vaaleanpunaisen-luonnonvalkoisen-kellertävänvaalean-kaakaonruskean -langan (428g) ja Violetin-purppuransävyissä liitelevän -langan (175g).
Sitten perinteinen reitti vei tietysti piipahtamaan Müürivahelle ja siellä Filatin lankataivaaseen. Siltä ostin neljä kerää Husky-nimistä (vaaleanpunaista) sekoitelankaa ja kolme kerää Contessa-mohairlankaa myöskin vaaleanpunaisena. Ülemiste-keskuksessa käytiin sunnuntaina ja siellä oli pieni käsityökauppa, josta ostin noita Addi-puikkoja. Yhdet pyöröt löysin 100cm pitkät, mutta koko oli 3 eli aika ohuet. Muut (pyörö) puikot olivat 80 cm pitkiä ja koot jotka valitsin olivat 4,5, 5, ja 6. Voipi olla, että minun varastostani löytyy samoja kokoja, mutta ostimpahan lisää. Ei puikkoja kait liikaa voi olla, eihän... ;D
Eilen lähdin muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen kansalaisopiston tilkkutöihin. Siellä aloitettiin tekemään sudoku-tilkkutyötä, eli samaan tapaan laitetaan värineliöitä, kuin olisivat numeroita. Samaa ei saa olla vaaka- ja pystyrivissä kuin kerran ja yksi yhdeksän satsi sisältää jokaista väriä vain yhden kerran.
Myös tilkkutöitä olen aika huono tekemään orjallisesti ohjeistuksen mukaan, joten en alkanut vielä toteuttamaan sudokuakaan. Yleensä tulee ohjetta kehiteltyä jotenkin pidemmälle, ettei tule ihan samanlainen kuin muilla. Useimmiten tilkkutöissä on tullut teoriassa paljon asiaa, mutta en ole sellainen joka toteuttaa kaikki työt mitä opettaja esittelee. Täytynee siis tätäkin sulatella hieman...
Olen nyt kesälomalla (ja vettä sataa taaskin). Eilinen päivä meni huushollia järkkäillessä ja siivoillessa. Tänään voisi vähän kitkutellakkin...
Aamulla käytiin Kutvosen kanssa otattamassa pikku-herralle rokotukset tuossa eläinlääkärillä. Ne olisi tosin pitänyt ottaa jo paljon aikaisemmin kesällä, mutta hyvin kerkesi nytkin. Nyt se hyytyi nukkumaan sängyllä tuohon ihan viekkuseen. Taisi olla aika rankka reissu Kutviksen mielestä.
Tässä kuvassa se järsii jotakin koruesitettä antaumuksella, kun mami ei antanut lupaa pureskella paljon kivempiä lankakeriä ja muovipussia...
Sitten perinteinen reitti vei tietysti piipahtamaan Müürivahelle ja siellä Filatin lankataivaaseen. Siltä ostin neljä kerää Husky-nimistä (vaaleanpunaista) sekoitelankaa ja kolme kerää Contessa-mohairlankaa myöskin vaaleanpunaisena. Ülemiste-keskuksessa käytiin sunnuntaina ja siellä oli pieni käsityökauppa, josta ostin noita Addi-puikkoja. Yhdet pyöröt löysin 100cm pitkät, mutta koko oli 3 eli aika ohuet. Muut (pyörö) puikot olivat 80 cm pitkiä ja koot jotka valitsin olivat 4,5, 5, ja 6. Voipi olla, että minun varastostani löytyy samoja kokoja, mutta ostimpahan lisää. Ei puikkoja kait liikaa voi olla, eihän... ;D
Eilen lähdin muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen kansalaisopiston tilkkutöihin. Siellä aloitettiin tekemään sudoku-tilkkutyötä, eli samaan tapaan laitetaan värineliöitä, kuin olisivat numeroita. Samaa ei saa olla vaaka- ja pystyrivissä kuin kerran ja yksi yhdeksän satsi sisältää jokaista väriä vain yhden kerran.
Myös tilkkutöitä olen aika huono tekemään orjallisesti ohjeistuksen mukaan, joten en alkanut vielä toteuttamaan sudokuakaan. Yleensä tulee ohjetta kehiteltyä jotenkin pidemmälle, ettei tule ihan samanlainen kuin muilla. Useimmiten tilkkutöissä on tullut teoriassa paljon asiaa, mutta en ole sellainen joka toteuttaa kaikki työt mitä opettaja esittelee. Täytynee siis tätäkin sulatella hieman...
Olen nyt kesälomalla (ja vettä sataa taaskin). Eilinen päivä meni huushollia järkkäillessä ja siivoillessa. Tänään voisi vähän kitkutellakkin...
Aamulla käytiin Kutvosen kanssa otattamassa pikku-herralle rokotukset tuossa eläinlääkärillä. Ne olisi tosin pitänyt ottaa jo paljon aikaisemmin kesällä, mutta hyvin kerkesi nytkin. Nyt se hyytyi nukkumaan sängyllä tuohon ihan viekkuseen. Taisi olla aika rankka reissu Kutviksen mielestä.
Tässä kuvassa se järsii jotakin koruesitettä antaumuksella, kun mami ei antanut lupaa pureskella paljon kivempiä lankakeriä ja muovipussia...
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Tyynylöitä
Sohvamme on uudistunut! Halusin tehdä sohvatyynyihin uudet päälliset, koska vanhojen päällisten kanssa sohva näytti jotenkin liian modernilta tälläiseen vanhempaan taloon ja sen sisustukseen.
Lähtötilanne:
Alunperin päälliset piti tulla kokonaan tuosta kukkakankaasta, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Päädyin saman sarjan puna-valkoruudulliseen kankaaseen ja ryhtiä antamaan laitoin punaiset tereet. Nyt tyynyt voi tarvittaessa kääntää ja tadaa! – meillä on taas uuden näköinen sohva.
Tuo uusi kangas on vanhaan verrattuna helppohoitoisemman tuntuista. Vanha on semmoista plyyshipintaista sisustuskangasta mikä on oikein kissankarvamagneetti. Toivottavasti tuo uusi säilyy siistinä ilman tolkutonta vaateharjalla harjaamista.
Coachella vaaleanpunaisesta BioBambusta tuli melkein valmiiksi (päättelyjä vaille), mutta tuo pääntie osoittautui meikäläisen kropalle vähän turhan anteliaaksi. Lahjoitin topintekeleen Äipälle... saapi vähän fiksailla sitä itselleen sopivaksi. Minä en sitä jaksa alkaa purkamaan...
Viime viikolla oli meillä sisällä (vanhan talon ihanuuksia) jo aikasta kylmä, joten istuskelin keittiössä fleecepeitto harteilla. Tuumailinpa notta voisi neuloa jonkun suorakaiteen muotoisen neulehuivin esim. Lady Eleanor -merkkisen tai Clapotiksen tuota käyttötarkoitusta varten. Nuo pitsiset kolmiohuivit ovat todella kauniita, mutta kun tässä olen tuumaillut, niin semmoinen ei ehkä ole mun tyylinen. Sitäpaitsi ne on liian ohuita tuohon käyttötarkoitukseen.
LE-huiviin vaan uppoaa ihan hurjan paljon lankaa ja noin Norosta tehtynä siitä tulee törkeen kallis. Tarttis siis löytää joku edullisempi vaihtoehto ja yhtä ihana väreiltään. Kai tuon voisi toteuttaa itsekin väriä vaihtamalla, jos vain jaksaa motivoitua päättelemään ne kaikki miljoonat langanpäät. Tietty ne voisi päätellä jo neuloessa, niin ei tarvitse jälkeenpäin vaivautua. Gosh, mä kuulostan superlaiskalta!! Hyi minua, nyt Anni ryhdistäydy!!!
Lähtötilanne:
Alunperin päälliset piti tulla kokonaan tuosta kukkakankaasta, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Päädyin saman sarjan puna-valkoruudulliseen kankaaseen ja ryhtiä antamaan laitoin punaiset tereet. Nyt tyynyt voi tarvittaessa kääntää ja tadaa! – meillä on taas uuden näköinen sohva.
Tuo uusi kangas on vanhaan verrattuna helppohoitoisemman tuntuista. Vanha on semmoista plyyshipintaista sisustuskangasta mikä on oikein kissankarvamagneetti. Toivottavasti tuo uusi säilyy siistinä ilman tolkutonta vaateharjalla harjaamista.
Coachella vaaleanpunaisesta BioBambusta tuli melkein valmiiksi (päättelyjä vaille), mutta tuo pääntie osoittautui meikäläisen kropalle vähän turhan anteliaaksi. Lahjoitin topintekeleen Äipälle... saapi vähän fiksailla sitä itselleen sopivaksi. Minä en sitä jaksa alkaa purkamaan...
Viime viikolla oli meillä sisällä (vanhan talon ihanuuksia) jo aikasta kylmä, joten istuskelin keittiössä fleecepeitto harteilla. Tuumailinpa notta voisi neuloa jonkun suorakaiteen muotoisen neulehuivin esim. Lady Eleanor -merkkisen tai Clapotiksen tuota käyttötarkoitusta varten. Nuo pitsiset kolmiohuivit ovat todella kauniita, mutta kun tässä olen tuumaillut, niin semmoinen ei ehkä ole mun tyylinen. Sitäpaitsi ne on liian ohuita tuohon käyttötarkoitukseen.
LE-huiviin vaan uppoaa ihan hurjan paljon lankaa ja noin Norosta tehtynä siitä tulee törkeen kallis. Tarttis siis löytää joku edullisempi vaihtoehto ja yhtä ihana väreiltään. Kai tuon voisi toteuttaa itsekin väriä vaihtamalla, jos vain jaksaa motivoitua päättelemään ne kaikki miljoonat langanpäät. Tietty ne voisi päätellä jo neuloessa, niin ei tarvitse jälkeenpäin vaivautua. Gosh, mä kuulostan superlaiskalta!! Hyi minua, nyt Anni ryhdistäydy!!!
maanantai 3. syyskuuta 2007
Uutta pintaa
Olen kahden uuden neulekirjan ylpeä omistaja. Tilasin AdLibrikseltä Pam Allenin ja Ann Buddin Lace Style -kirjan sekä Stefanie Japelin Fitted Knits -kirjan. Ensimmäisen selailukerran jälkeen tuo Fitted Knits vaikuttaa jotenkin "herkullisemmalta". Odotin tuosta Lace Style -kirjasta jotenkin enemmän jotain... Voi olla, että kun noita pläräilee läpi useamman kerran, niin mieli muuttuu tuon LS-kirjankin kohdalla. Sen verran kuitenkin kivalta vaikutti, etten aio sitä palauttamaan lähteä.
Siis kuvassa kirjojen alla ei tietenkään voi olla huomaamatta (kröhöm! kröhöm!) lauantaipäivän tuotosta. Uusi ihana lattia! Oikeastaan aloitimme tuon lattian asentamisen jo perjantaina illalla ja se valmistui sunnuntaina aamupäivällä. Kyllä tuli painokelvotonta tekstiä päivän aikana useaan otteeseen. Ei meinaan ollut mikään helppo juttu (vaikka niin laminaatin laittamisesta mainostetaan). Kyllä sen vielä olisi laittanut seinien suuntaisesti, mutta kun Anni-allekirjoittanut halusi sen diakonaaliin asennettuna. Mutta täytyy vain todeta, että KANNATTI! Nyt näyttää keittiö uudelta ja ihanalta. Vielä on tarkoitus maalata kaappien ovet ja vaihtaa vetimet sekä maalata tuo pöytä ja tuolit, niin ja tietenkin seinät.
Lauantaina käytiin myös perinteisesti Hartolan Markkinoilla. Olen koko kesän etsinyt (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) uusia puukenkiä. Entiset mansikkapuukkarit on jo niin loppuun ajetut, että oli jo korkea aika saada uudet.
Ostin tuommoiset hauskat lehmänkarvapuukengät (ihquti, ihquti)! Meinasi tulla valinnan vaikeus tuon värin suhteen joten ostin tuommoisen eripariparin. Kyllä nyt kelpaa klopsutella...
Siis kuvassa kirjojen alla ei tietenkään voi olla huomaamatta (kröhöm! kröhöm!) lauantaipäivän tuotosta. Uusi ihana lattia! Oikeastaan aloitimme tuon lattian asentamisen jo perjantaina illalla ja se valmistui sunnuntaina aamupäivällä. Kyllä tuli painokelvotonta tekstiä päivän aikana useaan otteeseen. Ei meinaan ollut mikään helppo juttu (vaikka niin laminaatin laittamisesta mainostetaan). Kyllä sen vielä olisi laittanut seinien suuntaisesti, mutta kun Anni-allekirjoittanut halusi sen diakonaaliin asennettuna. Mutta täytyy vain todeta, että KANNATTI! Nyt näyttää keittiö uudelta ja ihanalta. Vielä on tarkoitus maalata kaappien ovet ja vaihtaa vetimet sekä maalata tuo pöytä ja tuolit, niin ja tietenkin seinät.
Lauantaina käytiin myös perinteisesti Hartolan Markkinoilla. Olen koko kesän etsinyt (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) uusia puukenkiä. Entiset mansikkapuukkarit on jo niin loppuun ajetut, että oli jo korkea aika saada uudet.
Ostin tuommoiset hauskat lehmänkarvapuukengät (ihquti, ihquti)! Meinasi tulla valinnan vaikeus tuon värin suhteen joten ostin tuommoisen eripariparin. Kyllä nyt kelpaa klopsutella...
torstai 16. elokuuta 2007
Enklanniksi neulottua
Jep, jep! Herra-säätö esittäytyy taas. Miten tuommoinen pieni otus voikin keksiä kaikenlaista älyvapaata puuhaa.
"Mitenkäs minä oikein tähän jouduin?" Iskän skandaalit täytyy siis ehdottomasti kokeilla, josko ne voisi pukea päälle.
Olen saanut surullisen kuuluisan kaulahuivipaidan valmiiksi vihdoinkin. Oikeastaan se valmistui jo monta päivää sitten, mutta kun tuo ompelupussukka (missä on iso silmäneula päättelyä varten) oli hukkiintunut muutossa. Tämä on siis se sama tekele, minkä päälle Kutvonen keksi lirauttaa käsityökopassa kököttäessään ihan pienenä. Se ei haiskahda minun nenääni (siis tuo oikeanpuoleinen hiha), joten en ala paitaa erikseen pesemään – ainakaan vielä. Sitä en tosin tiedä, kuinka se käyttäytyy hajun osalta josko vaikka kostuu jossain vaiheessa ulkoilmassa. Pesen vasta sitten...
Noro Silk Garden n. 150 g
Novita Alabama n. 100 g (neljä kerrosta kummallakin)
Pyöröpuikot (addit) nro 4 (tai 4 1/2)
Malli TurtleNeckShrug, kirjasta Scarf Style
Samalla kun hain vaatehuoneesta tuotakaulahuivipaitaa kuvattavaksi, käteen tarttui tuo muutama vuosi sitten Idenan MohairLuxista virkattu kolmiohuivi. Empä ole juurikaan käyttänyt kyseistä vaatekappaletta, mutta silitellyt ja paijaillut sitä olen kyllä.
Kutvis tuntui kovasti tykkäävän tekeleestä – ainakin nuo hapsut on kivoja jäystää... (yääh... kissan kuolaa)
Voi kumpa näin netin välityksellä voisi hiplailla lankojen tuntua! Saisitte jonkinlaisen käsityksen tästä:
Olen tikutellut vaaleanpunaisesta BioBambusta Knittyn Coachellaa. Tuo lanka on aika superihanaa neuloa, joten aikas vaarallinen työ ottaa illalla käteen... ei meinaa malttaa laskea sitä pois käsistä ja jossain vaiheessa pitää nukkuakin.
Hassua sinänsä, että olen nyt neulonut (öhöm, melkein neulonut) kaksi peräkkäistä työtä englanninkielisestä ohjeesta. Siis juurikin tuon Turtleneckin ja Coachellan. Hahaa, Annikin siis kansainvälistyy...
"Mitenkäs minä oikein tähän jouduin?" Iskän skandaalit täytyy siis ehdottomasti kokeilla, josko ne voisi pukea päälle.
Olen saanut surullisen kuuluisan kaulahuivipaidan valmiiksi vihdoinkin. Oikeastaan se valmistui jo monta päivää sitten, mutta kun tuo ompelupussukka (missä on iso silmäneula päättelyä varten) oli hukkiintunut muutossa. Tämä on siis se sama tekele, minkä päälle Kutvonen keksi lirauttaa käsityökopassa kököttäessään ihan pienenä. Se ei haiskahda minun nenääni (siis tuo oikeanpuoleinen hiha), joten en ala paitaa erikseen pesemään – ainakaan vielä. Sitä en tosin tiedä, kuinka se käyttäytyy hajun osalta josko vaikka kostuu jossain vaiheessa ulkoilmassa. Pesen vasta sitten...
Noro Silk Garden n. 150 g
Novita Alabama n. 100 g (neljä kerrosta kummallakin)
Pyöröpuikot (addit) nro 4 (tai 4 1/2)
Malli TurtleNeckShrug, kirjasta Scarf Style
Samalla kun hain vaatehuoneesta tuotakaulahuivipaitaa kuvattavaksi, käteen tarttui tuo muutama vuosi sitten Idenan MohairLuxista virkattu kolmiohuivi. Empä ole juurikaan käyttänyt kyseistä vaatekappaletta, mutta silitellyt ja paijaillut sitä olen kyllä.
Kutvis tuntui kovasti tykkäävän tekeleestä – ainakin nuo hapsut on kivoja jäystää... (yääh... kissan kuolaa)
Voi kumpa näin netin välityksellä voisi hiplailla lankojen tuntua! Saisitte jonkinlaisen käsityksen tästä:
Olen tikutellut vaaleanpunaisesta BioBambusta Knittyn Coachellaa. Tuo lanka on aika superihanaa neuloa, joten aikas vaarallinen työ ottaa illalla käteen... ei meinaa malttaa laskea sitä pois käsistä ja jossain vaiheessa pitää nukkuakin.
Hassua sinänsä, että olen nyt neulonut (öhöm, melkein neulonut) kaksi peräkkäistä työtä englanninkielisestä ohjeesta. Siis juurikin tuon Turtleneckin ja Coachellan. Hahaa, Annikin siis kansainvälistyy...
lauantai 4. elokuuta 2007
Aarteita lisää!!
Taas olen saanut lisää lankaa. K toi sieltä samaisesta kuolinpesästä vielä pari säkkiä lankoja minulle. Ensimmäinen säkki sekalaista seurakuntaa erilaisia villa- ja villasekoitelankoja. Muutama kerä oli ihan akryylilankaakin, mutta suurin osa todella hyviä villalankoja.
Toinen säkki sisälsi 1,4 kg ruskeaa, pässinpökkimää, rasvaista villalankaa. Aivan mahtavaa!!! Sitä on niin paljon, että siitä saisi vaikka kuinka pitkän villatakin tai jotain. Ajatuksia sinkoilee valtoimenaan nyt pääkopassa tuon langan varalle...
Viikko sitten tiistaina käytiin Lahdessa ostoksilla ja pakkohan sitä oli Papurikossa pyörähtää hipelöimässä lankoja. Myyjä kertoi, että Papurikko lopettaa loka-marraskuussa ja muuttuu vain nettikaupaksi. Tilaamalla siis sieltä löytyy valikoimaa jos jonkunlaista jatkossakin. No, siis mukaani tarttui todella suloisen pehmeää Bio Bambu-lankaa yhdeksän kerää.
Kolme ostin vaaleanpunaista ja niistä syntynee Coachella. Kuusi kerää valitsin tuommoista kaunista hiekan väristä, josta aatos tuli toteuttaa Rowanin Duchess. Malli löytyy myös jostakin Suuri Käsityölehdestä (muistaakseni), mutta ne ovat tuolla muuttolaatikoissa yläkerrassa jemmassa, joten en ole vielä etsinyt mallia käsiini. Tuo kuva tuossa nettisivulla on ihan köpsä, mutta neuletakissa on toisella puolella pystykuvioinen pitsiraita ja toinen puoli on koristeltu kruunulla, ympyrällä ja sydämellä. Jotakin paljettihässäköitäkin on laitettu noiden kuvioiden korostukseksi.
Samaisella Lahden keikalla piipahdin Eurokankaassa palapuolella. Löysin sieltä mukavan värisiä tilkkutyökankaita (ohutta puuvillaa). Mulla on näköjään hyvin vahvasti tuollainen vaaleanpunainen-vaaleanvihreä kausi päällänsä.
Kutvis on kait hieman linssilude... piti änkeä samaan kuvaan pesemään itseään...
Tällä viikollakin on hieman tullut neulottua tuota Turtleneck Shrugia, jottei ihan vallan haaveiluksi mene. Kutvonen vaan tykkää vähän liiankin kanssa osallistua mamin käsitöiden tekemiseen. On muuten hirmu vaikeaa yrittää neuloa kahden kerän kanssa ja yrittää pitää kissanpoikanen erossa molemmista, ettei kerkeä jäystämään lankaa poikki kesken kaiken. Onkohan muillakin kissanpoikas-neulojilla samanlaisia ongelmia?
Toinen säkki sisälsi 1,4 kg ruskeaa, pässinpökkimää, rasvaista villalankaa. Aivan mahtavaa!!! Sitä on niin paljon, että siitä saisi vaikka kuinka pitkän villatakin tai jotain. Ajatuksia sinkoilee valtoimenaan nyt pääkopassa tuon langan varalle...
Viikko sitten tiistaina käytiin Lahdessa ostoksilla ja pakkohan sitä oli Papurikossa pyörähtää hipelöimässä lankoja. Myyjä kertoi, että Papurikko lopettaa loka-marraskuussa ja muuttuu vain nettikaupaksi. Tilaamalla siis sieltä löytyy valikoimaa jos jonkunlaista jatkossakin. No, siis mukaani tarttui todella suloisen pehmeää Bio Bambu-lankaa yhdeksän kerää.
Kolme ostin vaaleanpunaista ja niistä syntynee Coachella. Kuusi kerää valitsin tuommoista kaunista hiekan väristä, josta aatos tuli toteuttaa Rowanin Duchess. Malli löytyy myös jostakin Suuri Käsityölehdestä (muistaakseni), mutta ne ovat tuolla muuttolaatikoissa yläkerrassa jemmassa, joten en ole vielä etsinyt mallia käsiini. Tuo kuva tuossa nettisivulla on ihan köpsä, mutta neuletakissa on toisella puolella pystykuvioinen pitsiraita ja toinen puoli on koristeltu kruunulla, ympyrällä ja sydämellä. Jotakin paljettihässäköitäkin on laitettu noiden kuvioiden korostukseksi.
Samaisella Lahden keikalla piipahdin Eurokankaassa palapuolella. Löysin sieltä mukavan värisiä tilkkutyökankaita (ohutta puuvillaa). Mulla on näköjään hyvin vahvasti tuollainen vaaleanpunainen-vaaleanvihreä kausi päällänsä.
Kutvis on kait hieman linssilude... piti änkeä samaan kuvaan pesemään itseään...
Tällä viikollakin on hieman tullut neulottua tuota Turtleneck Shrugia, jottei ihan vallan haaveiluksi mene. Kutvonen vaan tykkää vähän liiankin kanssa osallistua mamin käsitöiden tekemiseen. On muuten hirmu vaikeaa yrittää neuloa kahden kerän kanssa ja yrittää pitää kissanpoikanen erossa molemmista, ettei kerkeä jäystämään lankaa poikki kesken kaiken. Onkohan muillakin kissanpoikas-neulojilla samanlaisia ongelmia?
maanantai 23. heinäkuuta 2007
Aarteita
Eilen illalla sain lahjaksi iiiihania juttuja. IIIiiiiison pussillisen ohuita villalankoja ja kaksi kaunista valkoista vanhaa tuolia. Mun iskä toi ne erään kuolinpesän jäämistöstä.
Tuolit käyvät loistavasti niiden aiemmin ostettujen vaaleanvihreiden tuolien kanssa. Meiltä löytyy vielä kaksi kappaletta yhdenlaisia tuoleja ja ajattelin josko maalaisi kaikki jollain ihanilla pastelliväreillä ja yhdistelisi saman pöydän ääreen. Ihanaa kierrätystä...
Villalankapussi veti aluksi ihan mykäksi. Joku oli kuulema heittänyt ne johonkin epämääräisien kasaan ja epäillyt huoliiko kukaan niitä kun ovat kuulema "karmean värisiä". Iskä oli varovasti sanonut, että nuo "karmean väriset" ovat varmaankin juuri Annin mieleen. Olivathan ne!!! Niistä saa vaikka mitä. Edelleenkin vasta haaveilen tekeväni jotakin ohutta huivia... olenkohan vain haaveilija, vai saankohan koskaan tartuttua toimeen.
Äippäkin oli tuossa viikko-kaksi sitten saanut valmiiksi jotakin. Harmaasta moppilangasta oli syntynyt vessan lattialle hauska pyöreä matto.
Ajattelin josko jossain vaiheessa anopin suuresta matonkudevalikoimasta, joka asustaa vintillämme ja odottelee matoiksi pääsyä... niin siis josko matonkuteista virkkaisi samalla idealla mattoa. Yhden maton olen virkkaamalla tehnyt punaisesta trikookuteesta ja se on tällä hetkellä eteisen lattialla. Se on tosin päässyt haalistumaan ajan saatossa, mutta sopii meidän uuteen puulattiaamme tuollaisena kuin nakutettu.
Päivän Kutviskuvassa on pienellä herralla lievä hullunkiilto silmissä.
Välillä siis riehutaan hyvinkin vallattomasti pitkin taloa – Koistisen kanssa ja ilman.
Eilen tehtiin vähän myös puutarhatöitä. Meillä on keskellä pihaa sellainen viidakko-pöheikkö, mitä täytyi vähän rimmata. Siinä kasvaa sireenejä semmoisessa kaaressa kaivon ympärillä. Otettiin toiselta puolelta puskat kokonaan pois ja kaivettiin juuretkin ylös. Siihen (ison tammen juurelle) tulee ihana pation paikka. Kaivoon tehdään puukansi ja laitetaan semmoinen vanhan ajan kaivonpumppu. Sitten jossain vaiheessa laitetaan puuritilät pohjaksi.
Tuolit käyvät loistavasti niiden aiemmin ostettujen vaaleanvihreiden tuolien kanssa. Meiltä löytyy vielä kaksi kappaletta yhdenlaisia tuoleja ja ajattelin josko maalaisi kaikki jollain ihanilla pastelliväreillä ja yhdistelisi saman pöydän ääreen. Ihanaa kierrätystä...
Villalankapussi veti aluksi ihan mykäksi. Joku oli kuulema heittänyt ne johonkin epämääräisien kasaan ja epäillyt huoliiko kukaan niitä kun ovat kuulema "karmean värisiä". Iskä oli varovasti sanonut, että nuo "karmean väriset" ovat varmaankin juuri Annin mieleen. Olivathan ne!!! Niistä saa vaikka mitä. Edelleenkin vasta haaveilen tekeväni jotakin ohutta huivia... olenkohan vain haaveilija, vai saankohan koskaan tartuttua toimeen.
Äippäkin oli tuossa viikko-kaksi sitten saanut valmiiksi jotakin. Harmaasta moppilangasta oli syntynyt vessan lattialle hauska pyöreä matto.
Ajattelin josko jossain vaiheessa anopin suuresta matonkudevalikoimasta, joka asustaa vintillämme ja odottelee matoiksi pääsyä... niin siis josko matonkuteista virkkaisi samalla idealla mattoa. Yhden maton olen virkkaamalla tehnyt punaisesta trikookuteesta ja se on tällä hetkellä eteisen lattialla. Se on tosin päässyt haalistumaan ajan saatossa, mutta sopii meidän uuteen puulattiaamme tuollaisena kuin nakutettu.
Päivän Kutviskuvassa on pienellä herralla lievä hullunkiilto silmissä.
Välillä siis riehutaan hyvinkin vallattomasti pitkin taloa – Koistisen kanssa ja ilman.
Eilen tehtiin vähän myös puutarhatöitä. Meillä on keskellä pihaa sellainen viidakko-pöheikkö, mitä täytyi vähän rimmata. Siinä kasvaa sireenejä semmoisessa kaaressa kaivon ympärillä. Otettiin toiselta puolelta puskat kokonaan pois ja kaivettiin juuretkin ylös. Siihen (ison tammen juurelle) tulee ihana pation paikka. Kaivoon tehdään puukansi ja laitetaan semmoinen vanhan ajan kaivonpumppu. Sitten jossain vaiheessa laitetaan puuritilät pohjaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)