Ostin Heinistä pari kerää Schoppel-Wollen Admiral Bambus Seideä. Mukaan tarttui myös Austermann Step Classic (petroolin väristä) lankaa ja tietysti pari muuta kerää erinäisiä lankoja. Tuo kirjava lanka näytti tosi nätiltä vyyhdellä, mutta yllärinä neulepinnassa se ei olekaan enää niin kivan näköistä.
Alkushokista toivuttuni päätin neuloa kuitenkin ja kehitellä sitten samalla jotain "korjaavaa" toimenpidettä, ettei tekeleestä tulisi ihan kamala. Lanka kun kuitenkin on laadultaa upea.
Aloitin niskasta pyöröpuikolla (nro 4) ja lisäilin neljässä kohtaa langankierroilla. Kappaleeseen siis ei varsinaisesti muodostunut tässä vaiheessa etukappaleita. Mallia otin hieman tästä ja jo aiemmin tekemästäni hihattimesta mittoja. Raglanlevennykset valmiiksi saatuani mielessä alkoi kummitella Hannah Fettigin Whisper Cardigan, joten apinoin siitä myös hieman mallia (ohjetta en omista). Tein joustinneuleen sijaan sileää neuletta muutaman sentin ja päätin sitten kainalosta toiseen (niskan kautta kiertäen olevat silmukat). Jatkoin "helmasilmukoilla" ja levensin molemmissa reunoissa ensin joka toinen kerros ja sitten aina kaksi levennystä päässään (=4 levennystä kerroksella) joka toinen kerros, että sain lipareet leventymään hieman nopeammin. Sitten poimin etureunan silmukat ja neuloin ainaoikein neuletta n. 7 cm. Tämän jälkeen oli tarkoitus neuloa hihansuihin ja helmaan röyhelö, mutta ei oikein tullut tarpeeksi laskeutuvaa. Kolmannen kokeilun jälkeen päätin virkata sen ja se onnistui kivasti. Tämä petroolin värinen lanka oli siis mielestäni se pelastava juttu, millä sain tuon kirjavan langan jotenkin "koottua". Päätinkin sitten nimetä takin Petroolihelmaksi.
Takki venähti jonkun verran pituussuunnassa, kun kastelin sen. Vyötärölle suunniteltu pitsiröyhelö siirtyikin lantiolle ja hihat tulivat hieman suunniteltua pidemmiksi. Oikeastaan se oli aika hyvä juttu.
Kirjavaa lankaa jäi vielä ehkä joku puoli kerää ja petroolia Steppiä vajaa puoli kerää. Lankaa siis ei mennyt ihan kauheasti…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti