Kukko kiekuu!!

Cock-a-doodle-doo eli kukko kiekuu tuli hulvattoman mekon nimeksi. Malli on Stephen Westin Marled Magic Sweater & Dress. Näin Instagramin kautta huikean videopätkän, missä joku naisimmeinen liehui kyseisellä mallilla tehty mekko päällään. Tuli heti sellainen PAKKO SAADA TUO -fiilis.

Mietin värimaailmaa kotvan ja päätin tehdä projektin pääsääntöisesti harmaan eri sävyistä ripauksella keltaisia piristyksiä. Valinta osui mielestäni nappiin.

Aikaa kului tähän jättiprojektiin noin 1,5 kuukautta. Kun se vihdoin valmistui, iski valtava tyhjyys! Kului useampi viikko, että sain mitään uutta neuletta aloitettua. Välillä käy niin ja se on ÄRSYTTÄVÄÄ. Mieli tekisi aloittaa jotain, mutta mikään ei tunnu miltään. Kirjoittaja kutsuisi sitä varmaan tyhjän paperin syndromaksi - neuloja lienee tyhjien kutimien syndromaksi tai ihan vaan luomisen tuskaksi. Pyrin välttämään sitä sillä, että aloitan jotain kesken edellisen tekemisen. Muistutus itselle: ota varaslähtö seuraavaan projektiin!!

Nojatuoli nätiksi

Nättihän tuo oli aiemminkin - en kiistä, mutta kahden kissan huushollissa karvan määrä on suuri ja sitä hakeutuu tiettyihin paikkoihin toisia enemmän. Nojatuolini on yksi näistä paikoista. Ajattelin, että trikookuteesta virkattu päällinen ei ime itseensä yhtä paljon karvaa, kuin sametti-/plyyshipinta. Oikeassa olin!!

Tummanharmaata trikookudetta upposi aika suuri määrä, ehkä lähemmäksi 10 kg? Yrityksen ja erehdyksen kautta -menetelmällä edettiin ja kudekin loppui välillä kesken. Onneksi paikallinen lanka-/kenkäkauppa sai sitä lisää ja sain homman päätökseen kunnialla.

Syysloma-ajatelmia

Päivää pitkästä aikaa. Ensi viikko on syyslomaviikko ja ajatukset vilistävät vääjäämättä kitkutuskuvioihin. Viime aikoina on päässä pyörinyt liiankin kanssa erilaisia projekti-ideoita. Olen niitä yrittänyt jäsennellä järkeviksi iphonen muistion ja pinterestin avulla.

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on joku monivärinen neulottu/virkattu tilkuista koostuva juttu. Tämä on putkahtanut mieleen uudelleen ja uudelleen.

Nyt onkin edessä lankavaraston kaivelu-urakka, että saan sopivat värit löydettyä... Tai no, oikeastaan olen reipas ja neulon yhden neuletakin hihan valmiiksi ensin ja sen jälkeen virkkaan vielä nojatuolin istuintyynyn päällisen loppuun...

Kaffella

Viikko sitten piipahdin Helsingin reissulla valtavan upeassa kahvilassa. Cafe Latte tuli tilattua ja voi kuinka kaunis oli esillelaitto. Maku hiveli myös kahvihampaan kolotusta hyvin. Taaempi kuppi oli ystävän tilaama kaakao (joillain lisukkeilla ja hienolla nimellä, jota en muista).

Ruostunut Punahilkka

Näin Ravelryssä tooosi kauniin neuleen ja (jälleen kerran) tikuttelin kuvan perusteella ja aika paljon soveltaen oma version siitä. 

Palmikkokuviot osoittautuivatkin aikas haastaviksi. Väriksi valitsin vuosikertaseiskaveikan, joka oli marinoitunut kyllin kauan varastossa.

Reunaan opettelin päättelyn ohessa tehtävän icordin, jota ajattelin soveltaa jossain muussakin työssä jatkossa.

Kukkasia

Kukkahurahdus tapahtuu joka kevät. Pakottava tarve ajaa hankkimaan valtavia määriä erilaisia kasvatettavia - aina yrteistä kesäkukkien kautta perennoihin. Niitä ihailee kyllä niiden kukoistaessa, mutta ei aina muista kuvata talteen syksyn ja talven varalle. Tänä vuonna muistin! 

Perennapenkin perustin viime vuonna ja tänä vuonna se alkoikin näyttää jo aikas hienolta. Muutaman kukan kaivoin ylös alkukesästä ja vaihdoin hieman matalampaan lajikkeeseen. Lajikirjoon pääsi mm. Patjarikko ja Kääpiöneilikka.

Ylimmässä kuvassa näkyvä valkoinen tolppa markeeraa lyhtypylvään paikkaa. Herra H. asensi kolmilyhtyisen pariisilaistyylisen valotolpan paikoilleen viime viikonloppuna. Kukkapenkki ei tosin ole enää niin kuvauksellinen, joten saatte tyytyä kesäisempään kuvaan. Kyllä siinä nyt kelpaa köynnöksen kiipeillä ensi kesänä.

Pienen ongelman olen havainnut tuossa kasvien kanssa säätämisessä. Joka kevät opettelen uudelleen kasvien nimet, kun en niitä millään muista edellisvuodesta...

Kallo

Kesä tuli ja meni. Alkukesästä oli niin p..n kylmä, että kesävaatteita ei oikein halunnut ajatellakaan. Jossain vaiheessa tilanne onneksi muuttui ja helteet tulivat. 

Lankamaailma Nordiasta kaupanpäällislahjoina saadut puuvillalangat muotoutuivat kohtalaisen sukkelasti kallotopiksi. Kuvan löysin jostain... muistaakseni Pinterestin kautta ja loput sovelsin ihan itse.

Valkoinen näyttää kivan raikkaalta päivettynyttä ihoa vasten, mutta jotenkin silti vierastan vitivalkoista. Se ei tunnu omalta päällä. Voisihan tuon vaikka värjätä ensi kesää silmällä pitäen tai miksei sitä voisi käyttää talvellakin.