Sukkalankkutyöpaja

Mikä on sukkalankku?

Nimi tulee englannin kielen sanasta sock blank ja se tarkoittaa lankapohjaa, joka värjätään maalaamalla, leimaamalla, töpöttämällä jne. Lankku on värien kiinnittämisen jälkeen tarkoitus purkaa ja neuloa vaikkapa sukat puretusta langasta. Kuviot muodostuvat hyvin eri tavalla, miltä alkuperäinen lankku on näyttänyt.

Olin vajaa vuosi sitten Kierot Puikot -neuleretriitissä Rautalammilla ja siellä oli Kässäkerho PomPomin Liinun ohjaama sukkalankkutyöpaja. Väri-ihmisenä osallistuin ihan innoissani pajaan.

Yksityiskohdat värjäämis-/maalaamishommeleista löytää PomPomin sivuilta.

Lopputulos oli hurjan kiva. Halusin saada aikaan hieman raidoittuvaa lankaa, joten sijoitin värien vaihdot tätä silmällä pitäen.

Veikeä nimi Zweig

Jos joskus löytää hyvän neulemallin, kannattaa silloin neuloa samalla mallilla useampi projekti. Näin kävi minulle Zweig -neulepaidan kanssa.

Ensimmäisen version neuloin maaliskuussa 2018. Siitä tuli mustakeltainen. Keltainen lanka on jotakin varastosta löytynyttä fingerinlankaa. Mustan langan ostin kaverilta ja se on Dropsin Flora -lankaa. Flora-lanka oli pettymys! Se oli mukavaa neuloa, mutta käytössä on osoittautunut todella nyppyyntyväksi. Neule on mukava käyttää, mutta epäsiisti pinta harmittaa. Muutoinkin musta lanka ei ole sieltä helpoimmasta päästä tehdä - varsinkaan loka-marras-joulukuussa, jolloin valon määrä on rajallinen.

Toisen version Zweigistä tein Hedgehog Fibresin Sock -langasta. Väri on mahtava vihreä, mutta sen rinnalla muut värit jäivät vaisuiksi. En keksinyt kaarrokkeeseen sopivaa kaveriväriä, joten päätin tehdä paidan yksivärisenä. Kirjoneuleosiot tein oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Molempia paitoja olen käyttänyt todella paljon! Ihan lemppareita ovat. Harkinnassa on, josko vielä kolmannen jossain vaiheessa tekisi.

Neulefestareiden talvi 2019

Piipahdettiin naapurin Päivin kanssa Jyväskylässä Neulefestareiden talvi -tapahtumassa (9.2.2019). Neulefaneja oli ihan mukavasti liikkeellä. Alun perin oli ajatus jäädä neulomaan ja fiilistelemään tunnelmaa TitiTyyhyn, mutta sen verran oli ostajatungosta, ettei tuntunut järkevältä jäädä ostosten jälkeen haahuilemaan.

Yleensä tällaiset ostosreissut ovat ex-temporee -tyyppisiä minun kohdallani. Äh, siis tarkoitan sitä, ettei minulla ole aavistustakaan mitä olen seuraavaksi neulomassa ja ostan lankaa ihan fiilispohjalta - vyyhdin sitä ja vyyhdin tätä. Tällä kertaa olin liikkeellä erilaisella taktiikalla (rasti seinään). Ihastuin Instagramissa Joji Locatellin suunnittelemaan All of the lights -cardiganiin. Lankavarastoni koostuu lähes yksinomaan fingerin-vahvuisista langoista, joten sopivaa lankaa ei ollut omissa kaapeissa.

Löysin pari kivaa vaihtoehtoa langaksi, joista kuitenkin valikoitui ostoskoriin The Uncommon Threadin Every Day Sweater. Hyllyssä ei ollut ihan tarvittavaa määrää, joten ostin pari vyyhtiä fingering-vahvuutta (siitä saa kätevästi jotakuinkin DK-vahvuista laittamalla kaksi säiettä yhdeksi).

Ihan heti en pääse edellä mainittua projektia aloittamaan, koska tällä hetkellä työn alla on By Amimonologyn paitamalli Caged (maksullinen ohje Ravelryssä). Se on ylhäältä alas saumattomasti neulottava, niukkalinjainen neulepaita. Yläosassa on puolipatenttia ja pääntie on kohtalaisen laaja.

Mistähän muuten johtuu, että useat valitsemani värit ovat lähes mahdottomia kuvata niin, että värit toistuisivat oikealla tavalla. Luonnossa värit ovat hyvin värikylläiset ja hehkuvat, mutta kuvassa niistä häviää se jokin. Varmaan jollakin hyvällä järjestelmäkameralla saisi värit oikein tai fiksulla kuvankäsittelyllä. Ps. Ylimmässä kuvassa vihreä näyttää luonnollisimmalta.

Festaritapahtumasta tarttui vielä mukaan yksi vyyhti, jota en vaan voinut ohittaa. Olin edellisenä päivänä selittänyt juuri jollekin, että millainen violetti puhuttelee minua. En tunne omaan värimaailmaani kuuluvan juurikaan lilaa/violettia. Mutta tämä kerä oli pakko napata koppaan. Siinäkin kuva vääristää oikeaa sävyä. Lanka on Hedgehog Fibresin Sock, värissä Plump.

Käytiin täyttämässä mahat Muang Thai -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta ruuhka oli kauhea. Osa ruokalajeista oli loppunut kesken ja uusia ei kannettu heti tilalle. Nälkä kyllä lähti, mutta jotkin ruuat jäivät maistamatta sen loppumisen vuoksi. Ilmeisen suosittu paikka siis...

Kotimatkalla käytiin vielä Karoliinan Kestikievarissa kahvilla (ja pullalla). Siellä on kyllä sitten hurjan kiva tunnelma ja palvelu!