Neulefestareiden talvi 2019

Piipahdettiin naapurin Päivin kanssa Jyväskylässä Neulefestareiden talvi -tapahtumassa (9.2.2019). Neulefaneja oli ihan mukavasti liikkeellä. Alun perin oli ajatus jäädä neulomaan ja fiilistelemään tunnelmaa TitiTyyhyn, mutta sen verran oli ostajatungosta, ettei tuntunut järkevältä jäädä ostosten jälkeen haahuilemaan.

Yleensä tällaiset ostosreissut ovat ex-temporee -tyyppisiä minun kohdallani. Äh, siis tarkoitan sitä, ettei minulla ole aavistustakaan mitä olen seuraavaksi neulomassa ja ostan lankaa ihan fiilispohjalta - vyyhdin sitä ja vyyhdin tätä. Tällä kertaa olin liikkeellä erilaisella taktiikalla (rasti seinään). Ihastuin Instagramissa Joji Locatellin suunnittelemaan All of the lights -cardiganiin. Lankavarastoni koostuu lähes yksinomaan fingerin-vahvuisista langoista, joten sopivaa lankaa ei ollut omissa kaapeissa.

Löysin pari kivaa vaihtoehtoa langaksi, joista kuitenkin valikoitui ostoskoriin The Uncommon Threadin Every Day Sweater. Hyllyssä ei ollut ihan tarvittavaa määrää, joten ostin pari vyyhtiä fingering-vahvuutta (siitä saa kätevästi jotakuinkin DK-vahvuista laittamalla kaksi säiettä yhdeksi).

Ihan heti en pääse edellä mainittua projektia aloittamaan, koska tällä hetkellä työn alla on By Amimonologyn paitamalli Caged (maksullinen ohje Ravelryssä). Se on ylhäältä alas saumattomasti neulottava, niukkalinjainen neulepaita. Yläosassa on puolipatenttia ja pääntie on kohtalaisen laaja.

Mistähän muuten johtuu, että useat valitsemani värit ovat lähes mahdottomia kuvata niin, että värit toistuisivat oikealla tavalla. Luonnossa värit ovat hyvin värikylläiset ja hehkuvat, mutta kuvassa niistä häviää se jokin. Varmaan jollakin hyvällä järjestelmäkameralla saisi värit oikein tai fiksulla kuvankäsittelyllä. Ps. Ylimmässä kuvassa vihreä näyttää luonnollisimmalta.

Festaritapahtumasta tarttui vielä mukaan yksi vyyhti, jota en vaan voinut ohittaa. Olin edellisenä päivänä selittänyt juuri jollekin, että millainen violetti puhuttelee minua. En tunne omaan värimaailmaani kuuluvan juurikaan lilaa/violettia. Mutta tämä kerä oli pakko napata koppaan. Siinäkin kuva vääristää oikeaa sävyä. Lanka on Hedgehog Fibresin Sock, värissä Plump.

Käytiin täyttämässä mahat Muang Thai -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta ruuhka oli kauhea. Osa ruokalajeista oli loppunut kesken ja uusia ei kannettu heti tilalle. Nälkä kyllä lähti, mutta jotkin ruuat jäivät maistamatta sen loppumisen vuoksi. Ilmeisen suosittu paikka siis...

Kotimatkalla käytiin vielä Karoliinan Kestikievarissa kahvilla (ja pullalla). Siellä on kyllä sitten hurjan kiva tunnelma ja palvelu!

Meillä asuu kissoja

Meillä asuu tällä hetkellä kaksi mahtavaa kissaa.

Vanhempi, mutta kooltaan pienempi on laivakissa Piiparinen. Hällä on valtavasti varpaita ja aivan ihana luonne. Tämä pitkäkarvainen, mustavalkoinen neiti muutti meille Pohjanmaalta joulukuussa 2014. Vaikka ikää on jo useampi vuosi, on leikkisä ja pentumainen luonne edelleen olemassa. Hieman sellainen nallekarhu tulee mieleen.

Nuorempi kissa on nimeltään Hirmunen (Stouthearted Valo). Hänen rotunsa on Maine Coon ja hän muutti meille Orimattilasta syyskuussa 2016. Hän on enemmän sellainen romeltaja olemukseltaan. Hyllyiltä on tiputeltu astioita ja kaadettu pöydiltä tavaroita aika paljon. Onhan se tietysti kovin haastavaa hallita pitkiä raajoja ja isoa olemusta. Tämä punainen hurmuri on vallannut kaikkien sydämet meidän taloudessa. Hän on sellainen lempeä jättiläinen...

Aiemmilla kissoilla, joita meillä on asustellut on ollut aina jonkinlaista keskinäistä skismaa. Nämä kaksi sankaria tulevat kuitenkin äärimmäisen hyvin toimeen keskenään. Piiparinen pitää Hirmusta pikkuveljenä tai poikasenaan ja hoitaa tunnollisesti myös myös Hirmun turkin huollon. Hirmunen on tottunut vähän liian hyvään ja on huvittavaa katsoa, kun tämä lempeä jätti työntyy istumaan Piiparisen viereen ja puskee päällään odottaen turkinhuoltopalveluita.

Instagramissa lisää kuvia, kuten tämä.

Hönelöleggarit aka villit villahousut

Talvi on tulossa ja sen mukana kylmä sää. Neulojan on tehtävä, mitä neulojan on tehtävä... Stephen Westin villahousut ovat paras ratkaisu viluisen kitkuttajan ongelmaan.

Lankavaraston kaivelun tuloksena löytyi kasa fingering -vahvuisia jämäkeriä ja muutama isompi ruskeankirjava kerä kaveriksi. Järjestin värit mieleiseeni järjestykseen ja puolitin pikkukerät lahkeita varten. Neulominen on aloitettu vyötäröltä ja heti aluksi neulottu sopiva määrä lyhennettyjä kerroksia. Keskellä edessä ja takana on tehty levennyksiä tasaisesti. Lahkeet neuloin looppaamalla ja molemmat lahkeet yhtäaikaa.

Näissä kelpaa mainiosti pöheltää talvipakkasissa!

Kukko kiekuu!!

Cock-a-doodle-doo eli kukko kiekuu tuli hulvattoman mekon nimeksi. Malli on Stephen Westin Marled Magic Sweater & Dress. Näin Instagramin kautta huikean videopätkän, missä joku naisimmeinen liehui kyseisellä mallilla tehty mekko päällään. Tuli heti sellainen PAKKO SAADA TUO -fiilis.

Mietin värimaailmaa kotvan ja päätin tehdä projektin pääsääntöisesti harmaan eri sävyistä ripauksella keltaisia piristyksiä. Valinta osui mielestäni nappiin.

Aikaa kului tähän jättiprojektiin noin 1,5 kuukautta. Kun se vihdoin valmistui, iski valtava tyhjyys! Kului useampi viikko, että sain mitään uutta neuletta aloitettua. Välillä käy niin ja se on ÄRSYTTÄVÄÄ. Mieli tekisi aloittaa jotain, mutta mikään ei tunnu miltään. Kirjoittaja kutsuisi sitä varmaan tyhjän paperin syndromaksi - neuloja lienee tyhjien kutimien syndromaksi tai ihan vaan luomisen tuskaksi. Pyrin välttämään sitä sillä, että aloitan jotain kesken edellisen tekemisen. Muistutus itselle: ota varaslähtö seuraavaan projektiin!!

Nojatuoli nätiksi

Nättihän tuo oli aiemminkin - en kiistä, mutta kahden kissan huushollissa karvan määrä on suuri ja sitä hakeutuu tiettyihin paikkoihin toisia enemmän. Nojatuolini on yksi näistä paikoista. Ajattelin, että trikookuteesta virkattu päällinen ei ime itseensä yhtä paljon karvaa, kuin sametti-/plyyshipinta. Oikeassa olin!!

Tummanharmaata trikookudetta upposi aika suuri määrä, ehkä lähemmäksi 10 kg? Yrityksen ja erehdyksen kautta -menetelmällä edettiin ja kudekin loppui välillä kesken. Onneksi paikallinen lanka-/kenkäkauppa sai sitä lisää ja sain homman päätökseen kunnialla.

Syysloma-ajatelmia

Päivää pitkästä aikaa. Ensi viikko on syyslomaviikko ja ajatukset vilistävät vääjäämättä kitkutuskuvioihin. Viime aikoina on päässä pyörinyt liiankin kanssa erilaisia projekti-ideoita. Olen niitä yrittänyt jäsennellä järkeviksi iphonen muistion ja pinterestin avulla.

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on joku monivärinen neulottu/virkattu tilkuista koostuva juttu. Tämä on putkahtanut mieleen uudelleen ja uudelleen.

Nyt onkin edessä lankavaraston kaivelu-urakka, että saan sopivat värit löydettyä... Tai no, oikeastaan olen reipas ja neulon yhden neuletakin hihan valmiiksi ensin ja sen jälkeen virkkaan vielä nojatuolin istuintyynyn päällisen loppuun...

Kaffella

Viikko sitten piipahdin Helsingin reissulla valtavan upeassa kahvilassa. Cafe Latte tuli tilattua ja voi kuinka kaunis oli esillelaitto. Maku hiveli myös kahvihampaan kolotusta hyvin. Taaempi kuppi oli ystävän tilaama kaakao (joillain lisukkeilla ja hienolla nimellä, jota en muista).