Häkityksen kaunistus

Kylläpäs on taas idealinko singonnut fiksuja sanaleikkejä... Toteuttamani ohje on alkuperäiseltä nimeltään Caged, joka tarkoittanee häkkiä tai kaltereita.

Neulepaita aloitettiin pääntieltä ja neulottiin siitä saumattomasti alaspäin. Alkuperäinen yksivärinen toteutus oli kaunis, mutta tehdä monivärisen toteutuksen. Ensin ajatus oli tehdä sellainen ”fade”-toteutus (häivytys). Jotenkin kuitenkin alkoi näyttää paremmalta nopeampi värinvaihto ja sen tein.

Yläosassa on puolipatenttia, joka oli äärimmäisen nerokkaasti toteutettu. Nurjalla puolella neulotaan oikeaa ja oikealla joka toinen silmukka oikein (kerrosta alempaa, jolloin samalla purkuu edellisellä kerroksella neulottu nurjan näköinen silmukka) ja joka toinen silmukka nurin.

Lankoina fingerin -vahvuisia sukkalankatyyppisiä käsinvärjättyjä lankoja.

Pääntien resorin neuloin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla siitä ei tullut kovin kaunis. Toisella kerralla kiersin virkkuukoukulla ja piilosilmukoilla pääntien ympäri ensimmäisen kerran ja tarkastin, että siitä tulee siisti ja sopivan kokoinen. Sen jälkeen poimin silmukat piilosilmukkaketjusta ja neuloin kierrettyä joustinta.

Neuloin mekosta myös pidemmän kuin ohjeessa. Siitä tuli melkeinpä tunika. Tein myös muotoiluja lantiolle, ettei kinnaa liikaa.

Kevätpipo

Olen koko talven kulkenut paksussa punaisessa palmikkopipossa ja nyt alkoi tuntua siltä, että tarvitaan keväisempi pipo - ehkä vihreä.

Etsiskelin aikani sopivaa ohjetta, mutta päädyin lopulta ottamaan silmukkamäärät piporeseptit -ohjeesta ja soveltamaan loput ihan omasta päästä. Joustimeksi tein suosikkiani, kierrettyä joustinta. Siinä kaikki oikeanpuolen silmukat neulotaan kiertäen ja lopputuloksena on hirmuisen kaunis, hieman pieniä palmikkoja muistuttava neulepinta. Pitsikuvion hahmottelin itse ja siitä tuli hurjan kiva. Kavennukset tein mallineuleeseen sopivissa kohdissa, jotta ne eivät erottuisi liiaksi.

Lankana käytin Ikke Yarnsin fingering -vahvuista lankaa (en muista tarkalleen laatua, ehkä merinovillaa) ja Rowanin Kidsilk Hazea (omenanvihreää). Neuloin langat yhdessä ja lopputuloksena oli sopivan pörröinen ja hiukan hohtava pinta.

Sukkalankkutyöpaja

Mikä on sukkalankku?

Nimi tulee englannin kielen sanasta sock blank ja se tarkoittaa lankapohjaa, joka värjätään maalaamalla, leimaamalla, töpöttämällä jne. Lankku on värien kiinnittämisen jälkeen tarkoitus purkaa ja neuloa vaikkapa sukat puretusta langasta. Kuviot muodostuvat hyvin eri tavalla, miltä alkuperäinen lankku on näyttänyt.

Olin vajaa vuosi sitten Kierot Puikot -neuleretriitissä Rautalammilla ja siellä oli Kässäkerho PomPomin Liinun ohjaama sukkalankkutyöpaja. Väri-ihmisenä osallistuin ihan innoissani pajaan.

Yksityiskohdat värjäämis-/maalaamishommeleista löytää PomPomin sivuilta.

Lopputulos oli hurjan kiva. Halusin saada aikaan hieman raidoittuvaa lankaa, joten sijoitin värien vaihdot tätä silmällä pitäen.

Veikeä nimi Zweig

Jos joskus löytää hyvän neulemallin, kannattaa silloin neuloa samalla mallilla useampi projekti. Näin kävi minulle Zweig -neulepaidan kanssa.

Ensimmäisen version neuloin maaliskuussa 2018. Siitä tuli mustakeltainen. Keltainen lanka on jotakin varastosta löytynyttä fingerinlankaa. Mustan langan ostin kaverilta ja se on Dropsin Flora -lankaa. Flora-lanka oli pettymys! Se oli mukavaa neuloa, mutta käytössä on osoittautunut todella nyppyyntyväksi. Neule on mukava käyttää, mutta epäsiisti pinta harmittaa. Muutoinkin musta lanka ei ole sieltä helpoimmasta päästä tehdä - varsinkaan loka-marras-joulukuussa, jolloin valon määrä on rajallinen.

Toisen version Zweigistä tein Hedgehog Fibresin Sock -langasta. Väri on mahtava vihreä, mutta sen rinnalla muut värit jäivät vaisuiksi. En keksinyt kaarrokkeeseen sopivaa kaveriväriä, joten päätin tehdä paidan yksivärisenä. Kirjoneuleosiot tein oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Molempia paitoja olen käyttänyt todella paljon! Ihan lemppareita ovat. Harkinnassa on, josko vielä kolmannen jossain vaiheessa tekisi.

Neulefestareiden talvi 2019

Piipahdettiin naapurin Päivin kanssa Jyväskylässä Neulefestareiden talvi -tapahtumassa (9.2.2019). Neulefaneja oli ihan mukavasti liikkeellä. Alun perin oli ajatus jäädä neulomaan ja fiilistelemään tunnelmaa TitiTyyhyn, mutta sen verran oli ostajatungosta, ettei tuntunut järkevältä jäädä ostosten jälkeen haahuilemaan.

Yleensä tällaiset ostosreissut ovat ex-temporee -tyyppisiä minun kohdallani. Äh, siis tarkoitan sitä, ettei minulla ole aavistustakaan mitä olen seuraavaksi neulomassa ja ostan lankaa ihan fiilispohjalta - vyyhdin sitä ja vyyhdin tätä. Tällä kertaa olin liikkeellä erilaisella taktiikalla (rasti seinään). Ihastuin Instagramissa Joji Locatellin suunnittelemaan All of the lights -cardiganiin. Lankavarastoni koostuu lähes yksinomaan fingerin-vahvuisista langoista, joten sopivaa lankaa ei ollut omissa kaapeissa.

Löysin pari kivaa vaihtoehtoa langaksi, joista kuitenkin valikoitui ostoskoriin The Uncommon Threadin Every Day Sweater. Hyllyssä ei ollut ihan tarvittavaa määrää, joten ostin pari vyyhtiä fingering-vahvuutta (siitä saa kätevästi jotakuinkin DK-vahvuista laittamalla kaksi säiettä yhdeksi).

Ihan heti en pääse edellä mainittua projektia aloittamaan, koska tällä hetkellä työn alla on By Amimonologyn paitamalli Caged (maksullinen ohje Ravelryssä). Se on ylhäältä alas saumattomasti neulottava, niukkalinjainen neulepaita. Yläosassa on puolipatenttia ja pääntie on kohtalaisen laaja.

Mistähän muuten johtuu, että useat valitsemani värit ovat lähes mahdottomia kuvata niin, että värit toistuisivat oikealla tavalla. Luonnossa värit ovat hyvin värikylläiset ja hehkuvat, mutta kuvassa niistä häviää se jokin. Varmaan jollakin hyvällä järjestelmäkameralla saisi värit oikein tai fiksulla kuvankäsittelyllä. Ps. Ylimmässä kuvassa vihreä näyttää luonnollisimmalta.

Festaritapahtumasta tarttui vielä mukaan yksi vyyhti, jota en vaan voinut ohittaa. Olin edellisenä päivänä selittänyt juuri jollekin, että millainen violetti puhuttelee minua. En tunne omaan värimaailmaani kuuluvan juurikaan lilaa/violettia. Mutta tämä kerä oli pakko napata koppaan. Siinäkin kuva vääristää oikeaa sävyä. Lanka on Hedgehog Fibresin Sock, värissä Plump.

Käytiin täyttämässä mahat Muang Thai -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta ruuhka oli kauhea. Osa ruokalajeista oli loppunut kesken ja uusia ei kannettu heti tilalle. Nälkä kyllä lähti, mutta jotkin ruuat jäivät maistamatta sen loppumisen vuoksi. Ilmeisen suosittu paikka siis...

Kotimatkalla käytiin vielä Karoliinan Kestikievarissa kahvilla (ja pullalla). Siellä on kyllä sitten hurjan kiva tunnelma ja palvelu!

Meillä asuu kissoja

Meillä asuu tällä hetkellä kaksi mahtavaa kissaa.

Vanhempi, mutta kooltaan pienempi on laivakissa Piiparinen. Hällä on valtavasti varpaita ja aivan ihana luonne. Tämä pitkäkarvainen, mustavalkoinen neiti muutti meille Pohjanmaalta joulukuussa 2014. Vaikka ikää on jo useampi vuosi, on leikkisä ja pentumainen luonne edelleen olemassa. Hieman sellainen nallekarhu tulee mieleen.

Nuorempi kissa on nimeltään Hirmunen (Stouthearted Valo). Hänen rotunsa on Maine Coon ja hän muutti meille Orimattilasta syyskuussa 2016. Hän on enemmän sellainen romeltaja olemukseltaan. Hyllyiltä on tiputeltu astioita ja kaadettu pöydiltä tavaroita aika paljon. Onhan se tietysti kovin haastavaa hallita pitkiä raajoja ja isoa olemusta. Tämä punainen hurmuri on vallannut kaikkien sydämet meidän taloudessa. Hän on sellainen lempeä jättiläinen...

Aiemmilla kissoilla, joita meillä on asustellut on ollut aina jonkinlaista keskinäistä skismaa. Nämä kaksi sankaria tulevat kuitenkin äärimmäisen hyvin toimeen keskenään. Piiparinen pitää Hirmusta pikkuveljenä tai poikasenaan ja hoitaa tunnollisesti myös myös Hirmun turkin huollon. Hirmunen on tottunut vähän liian hyvään ja on huvittavaa katsoa, kun tämä lempeä jätti työntyy istumaan Piiparisen viereen ja puskee päällään odottaen turkinhuoltopalveluita.

Instagramissa lisää kuvia, kuten tämä.

Hönelöleggarit aka villit villahousut

Talvi on tulossa ja sen mukana kylmä sää. Neulojan on tehtävä, mitä neulojan on tehtävä... Stephen Westin villahousut ovat paras ratkaisu viluisen kitkuttajan ongelmaan.

Lankavaraston kaivelun tuloksena löytyi kasa fingering -vahvuisia jämäkeriä ja muutama isompi ruskeankirjava kerä kaveriksi. Järjestin värit mieleiseeni järjestykseen ja puolitin pikkukerät lahkeita varten. Neulominen on aloitettu vyötäröltä ja heti aluksi neulottu sopiva määrä lyhennettyjä kerroksia. Keskellä edessä ja takana on tehty levennyksiä tasaisesti. Lahkeet neuloin looppaamalla ja molemmat lahkeet yhtäaikaa.

Näissä kelpaa mainiosti pöheltää talvipakkasissa!