Annin Ihmemaa

Maanantaina juoksin postilaatikolla ainakin 4 kertaa katsomassa, josko SE kirja olisi jo tullut... eipä ollut. Tiistaina se sitten oli iltapäivällä saapunut vihdoin ja viimein. Heti samana iltana loin silmukat (295 kpl) puikolle ja aloin neulomaan Winter Wonderland -neuletakkia.



Langaksi valikoitui tummanruskea rasvainen ja karkea lampaanvillalanka, koska sitä oli tarpeeksi ja tiheyskin täsmäsi jotakuinkin. Sitä löytyi omasta varastosta, joten "en joutunut" ostamaan lankaa tätä työtä varten. Lanka värjää hieman käsiä ja ne näyttävät erehdyttävästi aikas "ruskettuneilta". Lanka on vyyhdillä ja huomasin että osa langasta menee auttamattomasti hukkaan. Ai miksikö? No kun normaalisti lanka on 3-säikeistä, niin välillä vyyhdellä on jonkun matkaa vain kahta säiettä... Myös jonkun verran on solmujakin matkassa. Onneksi tuo huopuu käsissä mukavasti, niin voin jatkaa lankaa aina huomaamattomasti punomalla langanpäät yhteen ja kevyesti hangata käsillä liitoskohdan pitävämmäksi.



Ohjeessa takki on tehty tyyliin: etukpl, sivukiila, takakpl, sivukiila ja etukpl (jokainen siis omana kappaleenaan). Halusin vähemmän saumoja ja päätin tehdä kappaleet yhtäaikaa pyöröpuikolla, joten siitä johtuu tuo suuri aloitussilmukkamäärä. Tolkuttoman hitaastihan tuo mallikuvio etenee tuosta syystä, mutta olen jo edennyt ensimmäistä kaaviota puoleen väliin – onneksi. "Keskuskuvion" molemmin puolin olevat vinoneliöt olivat aika puuduttavia neuloa, mutta ne on nyt selätetty menestyksekkäästi.

Langan karkeudesta johtuen vasemman käden etusormi on nirhautunut rikki inhottavasti. Täytynee parannella sitä huomiseen saakka...

Juhannuksena sain aikaiseksi Apilasukat.



Pakko oli saada mökille joku neule ja mitään isoa en viitsinyt aloittaa, kun poltteli tuo neuletakki jo mieltä. Ensin oli tarkoitus neuloa Baudelairet Knittystä, mutta ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä alkaa noudattamaan mitään ohjeita. Kehittelin siis itse tuon kuvion ja mallin sukkia varten.



Vihreä Lana Grossan Okay
Pyöröt (addit) nro 3,0
Malli: Omasta nupista
Menekki: vajaa 100g



Noissa kärjestä aloitettavissa sukissa tulee ongelmaksi yleensä saada aikaan tarpeeksi joustava päättely sukan suuhun. Yksi vaihtoehto on tehdä italialainen neulalla päättely, mutta en oikein tykkää huiskia neulalla viimeistä kerrosta ja aina ei edes ole neulaa käsien ulottuvilla. Apilasukkiin tein päärmeen nirkkoreunalla, ja siitä tuli todella mukavan joustava. Sopii myös mökkiolosuhteisiin, voi päätellä puikoilla ja tarvitsee neulaa vasta päärmettä kiinni ommeltaessa – toooosi hyvä!

Startitis

Ihan äsken tilasin AdLibrikseltä uuden kirjan... Inspired to Knit by Michele Rose Orne! Kuvien perusteella näyttää ihqulta – varsinkin silmiinpistävän ihana on tuo vaalea neuletakki palmikoineen ja pitseineen.

Sunnuntai-iltana valmistui Liehuva Liekkikukka -cardigan pitsisine hihansuineen. Tykkään nuista hihoista tosi paljon.





Eilen illalla vietin taas tuskallista startitista. Selailin jos jonkun näköistä lehteä ja kirjaa, mutta mikään ei tunnu miltään tai siis mistään ei löydyn niitä TOSI kivoja ohjeita, mitä pulpahtelee eteen koko ajan, kun on joku muu työ kesken... Ravelrykin tökki (tai siis voi olla että nettiyhteys jumitti), eikä sieltä nyt vielä irronnut oikein sellaista sopivaa ohjetta tehtäväksi.

Hetken aikaa kyllä pyörittelin ideaa tehdä Fitted Knit -kirjasta semmoisen poikittain neulotun omenanvihreän neuleen, missä on oikeaa ja nurjaa randomina lykitty pinnaksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin sopivan langan löytäminen. Ostin joskus taannoin Lidlin pätkärääkättyjä puuvillalankoja ja niistä jotakin kaavailin malliin tuon tiheyden puolesta sopivaksi. Ainut, että ohje kertoo keriä menevän mun kokoon justiinsa se 6 kpl (ostin tyhmänä kutakin väriä vain sen yhden paketin, missä on vain kuusi kerää) ja kussakin kerässä on yardeja 125 tai jotain siihen suuntaan. Lidlin langoissa on vähän vähemmän... Tietysti voisin neuloa väliin aina jonkun yksivärisen langan raitoja sinne tänne, niin silloin varmaankin lanka riittäisi.

Joku kitkutus tarvitsee kyllä aloittaa ennen juhannusta, että voi sitten luonnonhelmassa mökillä (vaikkas laiturilla) tikutella ja naatiskella. (ei saa sataa, ei saa sataa, ei saa sataa, ei saa sataa...)

Tässä ollaan vähän tulisilla hiilillä, kun on vielä ke ja to töitä ja sitten jään kolmeksi viikoksi kesälomailemaan. Mitään en ole lomasuunnitelmia lyönyt lukkoon, koska on paljon kivempi vain tehdä jotain hetken mielijohteesta. Normaalia remppailua ja järkkäilyä on ihan varmasti edessä, mutta aion kyllä kitkuttaakin ihan ajan kanssa.

Kirpparointia

Viime lauantaina – eipäs vaan siis sitä edellisenä lauantaina käytiin kirpparikierroksella ja löytyi – ylläri ylläri – lankaa!



Turkoosi lanka on ilmeisesti jotain tekokuituista mutta ah, niin ihanan väristä. Sitä löytyi yksi pullea kerä, jonka painoksi varmistui vaa'an mukaan 250g.



Vihreä lanka on pehmeää (merino?) villaa ja myöskin tosi kivaa väriltään (löytyi 1,5 vyyhtiä.



Punainen lanka on joku ohut koneneulelanka, Rondo. Sitä löytyi monta vyyhtiä (muistaakseni sitä on tuolla pussissa yhteensä 600g)

Lisäsin muuten edelliseen kirjoitukseen kuvan Baby Cashmere Merino Silkeistä.

Virkattu hame on nyöriä vaille valmis ja samaa lankaa riittää (toivottavasti) virkattuun lyhythihaiseen cardiganiinkin, joka nyt on työn alla.



Mallin siihen otin Modasta 4/2007 (#17). Siihen tulee selkään tuommoinen harvempi virkattu pyörylä ja muuten se on tuollaista venkaa verkkomaista virkkausta. Mallista teen kyllä pidemmän, kuin ohjeessa. Projekti voisi olla nimeltään vaikka Liehuva Liekkikukka, kun tuo alaosa (hame) on Liehuva Liekinvarsi... heh!

Nukutututtaa

Ihan ensteksi kauhiasti anteeksi, jos tästä kehkeytyy semmoinen valivali-postaus. Olen kaaaaamaaaalan väsynyt, kun meillä on töissä menossa vuoden kiireisin aika. Onneksi ensi viikon loppupuolella hellittää...

Siis asiaan! Nyt on ollut vallalla taas semmoinen remontointi-buumi. Olemme maalanneet kuistia sisäpuolelta. Siitä tulee semmoinen vaalean keltainen. (lähinnä voisi kuvailla sitruunamarenki-sävyiseksi) Aikaisemmin siellä oli hyvin tummunut ja joistain kohti auringon polttamakin sormipaneli (justiinsa siis semmoinen ihana vanha). Panelit annettiin olla (luonnollisestikin) seinässä ja vetäistiin päälle pohjamaalia. Ja nyt on jo ensimmäinen kerros keltaistakin maalia sudittu paikoilleen.

Ihana pihammekin on kokenut kovia. Sieltä viime lauantaina Hra O kävi traktorin kanssa jyrsimässä kaikki nurmikot mustalle mullalle, notta saadaan uutta tasaista nurmikkoa jossakin vaiheessa pihaan. Nyt täytyisi saada monta monituista kuormaa multaa sinne, että ruoho saisi hyvän kasvualustan ja sitten päästäisiin kylvämään siemenet maahan. Pihan jyrsimisen jälkeen se homma on hieman lepäämässä, kun meille rakennetaan ihanaa isoa terassia, joka yhdistää molemmat sisäänkäynnit. Siinä voisi vaikka lavatanssit järjestää tarvittaessa...

Sitten keskellä pihaa on iso vanha tammi, jonka ympäriltä on varovasti raaputeltu kerros maata pois... laitan siihen suodatinkankaan ja hiekkaa, jonka päälle ladon vanhoista betonitiilistä (Hra O:n vanhasta navetasta puretuista) semmoisen kivipation. Siitä tulee semmoinen ympyrä-mallinen. Ne penteleen tiilet vaan painavat ihan kamalasti, joten kädet kipeytyy suht nopeasti kun niitä peräkärryyn ja kärrystä mättää lavalle. Kyllä se varmaan on kuitenkin vaivan arvoista...

Tällä hetkellä piha on siis hyvinkin myllätty ja kovia kokeneen näköinen.

Lankaduunien puolellakin on tullut tehtyä jotakin.



Verso-toppi valmistui jokunen aika sitten.
Vihreä Orkide -lanka 20% Silkkiä, 40% Merino villaa, 40% microkuitua, vajaa 350g (toiset 350g on vielä jäljellä)
Pyöröt (addit) nro 3,5
Malli: Novita Kesä 2008 #57



Tein muuten ohjeen mukaan, paitsi neuloin topin pyörönä ilman sivusaumoja.

Sen jälkeen iski kauhia virkkausvimma, joten nyt on koukulla Koukussa-kirjasta Violet Beauregard by Heather Dixon (Liehuva Liekinvarsi), siis virkattu hame.





Viime perjantaina kävin törsäämässä Lankakauppa-Heinissä synttärilahjaksi saamani lahjakortin. Mopo tunnetusti karkasi lievästi ilmaistuna käsistä ja jouduin siis vilauttamaan lisäksi pankkikorttia. Ostin virkkuukoukkuja (aiemman valikoimani surkeudesta johtuen) nro:t 2,0-5,0 + 7,0 + 12.0 ja pitsiaddeja (niitä punavaijerisia) 60 cm/4,0 mm ja 80 cm/5,5 mm. Tässä vaiheessa homma siis oli vielä suunniteltu ja hallinnassa. Hobboksin kirjavalikoimasta halusin selata "Knitting Lingerie Style"-kirjaa, ja pakkohan se oli saada omaksi. Lankahyllyllä alkoi himottaa Sublimen baby cashmere merino silkki.



Ostin 12 kerää (600g) hiekan/myyrän väristä ja 10 kerää (500g) vaaleanpunaista lankaa. Näyttävät aika kivalta vierekkäin, josko niistä tekisi joko raidallisena tai yhdistettynä jotenkin muuten jotakin kivaa (ehkä vähän isompaakin neuletta).

Ehkä tämä ei nyt ollutkaan semmoinen valivali-kirjoitus vaan luettelo hommista, mitä ollaan tehty... parempi niin!

Kolmekymppinen

Paljon on taas puuhailtu kaikenlaista. Viime viikonloppuna juhlin kannat katossa mun kolmekymppisiä – ainakin 25 vieraan voimin. Lahjaksi sain mm. lahjakortin Lankakauppa Heiniin... erittäin hyvä syy ostaa lankaa...

Sitä ennen tuli huhkittua urakalla huushollia kuntoon esim. kuisti siivottiin, laatoitettiin eteisen lattia (aiemmin siinä oli muovimatto), pakattiin mattopuut pois (siis sen jälkeen, kun olin kutonut loimen loppuun), tyhjennettiin yläkerran pienempi huone ja laitettiin laminaatti lattiaan jne.

Kangaspuitten kanssa olen saanut aikaiseksi seuraavia tuotoksia...

Ensimmäisenä riemunkirjavasti vaaleasävyinen räsymatto, johon paukuttelin sattumanvaraisesti kaikenlaisia vaaleasävyisiä kuteita erinäisen levyisinä raitoina.



Sitten kokeilin hieman "suunnitella" raidoitusta ja tuloksena kelta-vihreä -sävyinen matto.



Seuraavaksi tein ensimmäisen maton metodilla toisenkin samantyyppisen, mutta vaaleanpunaisia ei tullut nyt niin paljon, joten lopputulos näyttää ennemminkin vaaleansinisävyiseltä...



Viimeiseksi loimentuhoamis-tekeleeksi päätin huidella erilaisia valkoisia kuteita peräkkäin summamutikassa. Yllättävää kyllä, tuosta tuli todella kaunista jälkeä, mutta loimi päätti sitten juuri tässä vaiheessa ottaa ja loppua vähän niinkuin kesken. Matto jäi hieman alamittaiseksi...



(Huomatkaa virallinen matonmittaaja...)

Kukkatarha-Noro -neulekin valmistui aikaa sitten, mutta valmiista työstä vaan en ole saanut otettua mitään Pro-kuvasarjaa, mikä kertoisi hienoista raglan-levennys-viritelmistä ja muista jännistä yksityiskohdista. Maybe one of these days... but not now, sorry.



Tässä tämmöinen näpsäisy kuitenkin pahimpaan pulaan.

Tällä hetkellä puikoilla on uusimmasta modasta malli nro 57, josta jo tuossa hehkuttelin aiemmin. Aloin tikuttelemaan sitä rehellisen vihreästä orkidee -langasta, mikä on odotellut sopivaa mallia jo pitkään. Siihen suunnittelin laittavani semmoisen omenanvihreän satiininauhan tuohon rinnan alle. Aika hitaasti tuo etenee tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun ei ole joka ilta kerinnyt neulomaan noiden muiden kiireiden takia.

Kutvosen touhuja

Meidän nuoriherra Putkonen on taas puuhastellut...

Tuossa muutama päivä takaperin tiskipöydällä oleva (haiseva) tiskirätti alkoi kiinnostaa kovasti. Se piti raahata keskelle keittiön lattiaa ja maistella sitä useampaankin kertaan. Liekö joku vitamiinin puutos...

Ihmeteltiin päivä edellisen touhuilun jälkeen, kun Putkis ravistelee takatassujaan ja näyttää hieman sottaiselta takapäästään. Piti ihan haistella varovasti, että missä se kissa on istunut. Sanoin, notta kovin haisee jollekin ruualle... Pitkän aikaa pohdittiin, että mistä moinen kunnes H muisti että oli kaatanut keittiön lavuaariin tonnikalasta öljyä ja unohtanut huuhtoa altaan. Putkis oli käynyt istumassa siellä tyytyväisenä ja herran "villahousut" oli siitä syystä pestävä. Illalla suoritin ensimmäisen pesun ja aamulla totesin, että vielä on karvat öljyssä, joten pesin sitten uudestaan ja tällä kertaa ihan fairilla... Tuommoinen paksu karva imee vettä ihan tolkuttomasti ja pyyhe oli ihan litimärkä operaation jälkeen. Ajattelin helpottaa kisun turkinhoitamisurakkaa ja kuivattelin sitä sitten hiustenkuivaajalla vessassa. Sitä mukaa kun kisu kuivui, niin minä kastuin (kisu istui sylissä peloissaan hiustenkuivaajasta).

Mitähän se seuraavaksi keksii...

Välihuomautus

Mulla on nyt näemmä joku romanttinen kausi meneillään. Uudessa Novita-lehdessä oli aika paljon kaikkea hempeää ja tyttömäistä.

Malli nro 13 (valkoinen pitsitunika tooosi ohuesta langasta levenevillä hihoilla) jäi jotenkin kiehtomaan, vaikka onkin tuollaisen kookkaamman naisen päällä ja itse olen mallia kukkakeppi. Myös malli nro 57 (vaalean sininen toppi, jossa alaosa pitsiä ja korotetussa vyötärössä satiininauha) on aikas puhutteleva. Niin ja sitten vielä malli nro 43 (pikkutytön mekko salomoninsolmuja ja tavisvirkkausta yhdisteltynä) oli jännä ja ajatukset alkoivat heti laukkaamaan, että miten tuota utuisen kevyen näköistä pintaa voisi hyödyntää jossakin muualla.

Ennen kuin olen mitään uutta taas aloittanut, olen neulonut Kukkatarha-kutiletta (tunikaa) valmiimmaksi. Periaatteessa en erityisemmin pidä näistä "päätpois"-kuvista, mutta nyt teen poikkeuksen (hirmuisen järkky tukka nääs).



Miehustaan olen tehnyt kavennuksia ja levennyksiä, ettei ihan suora pötkylä tule. Mikään ihan supertimmi tästä ei tule, mutta ehkä se on sitten pidempi-ikäinen kun ei ole niin niukka.

Olohuoneen verho-ajatusta olen yrittänyt viedä pidemmälle, mutta nyt on kuudet eri verhot olleet sovitettavana ja tällä hetkellä vielä kolmet roikkuu fiilisteltävänä ikkunassa... Se on niin vaikeaa tuo valitseminen. Oikeasti se ON vaikeaa, kun pitää saada sopimaan sohvan ja seinien väriin. Seinä ei saa näyttää liian mintunvihreältä ja sohva ei saa näyttää likaisen näköiseltä. Pihkura sentään...

Edit: Ai niin, kiitoksia kovasti kaikille onnitteluista ja huivihuomionosoituksista. I'm Happy!!