Keväistä asiaa

Tämä blogin kirjoittelu on näemmä hieman harventunut. Pyrin jatkossa kuitenkin AINAKIN kerran kuussa höpöttelemään kitkutuksistani. Lupaan – Neulojan kunniasanalla!

Iso uutinen: Minua kosittiin ystävänpäivänä!!! Ja suostuin! Nyt olemme sitten virallisesti H:n kanssa kihloissa. Suuren uutisen kerroimme Neiti J:n synttäreillä, kun perhe oli sopivasti koolla.

Eilen sain valmiiksi salomoninsolmuillen kolmiohuivin ystävälleni K:lle.



Malli: jälleen omasta päästä
Lanka: Idenan Mohair Lux (puna-violetti) ja Red Heart Miami yhteensä 210g
Koukku: 4,5



Huivin aloitin jo jokunen aika sitten, mutta jotenkin mystisesti se pääsi unohtumaan ihanaiseen vaaleanpunaiseen "alusvaaterasiaan" säilöön. Rasian muuten ostin Jämsän reissulta Vitikkalan kartanon lahjapuodista.

Eilen vihdoin muistin tekeleen ja virkkailin viimoiset kerrokset vaudilla ja päättelin erinäisen kasan langanpäitä (aikas solmuista lankaa oli tuo Red Heart Miami). Sunnuntaina on kummipojan synttäribileet, joten samalla ajattelin viedä K:n huivinkin. (K on siis kummipoikani äippä)

Norotkin ovat päässeet pompsahtamaan puikoille vihdoinkin. Niistä aloin tikuttelemaan pyöröpuikolla neulepaitaa pääntieltä aloittaen. Aluksi ajattelin tehdä raglakavennukset(tässä levennykset), mutta sitten iski lievä kikkailuvimma ja lopputuloksena on aikas mielenkiintoinen ratkaisu...



Ensimmäinen hiha on neulottu ja toinen hyvässä vauhdissa. Loput langat neulon sitten miehustaan ja siitä tulee niin pitkä, kun vaan langat riittävät. Vähän ehkä semmoinen tunikamallinen on suunnitteilla. Pääntiellä on edessä helmineulereunustainen halkio, ettei vallan kuristu.

Hieman epäilytti tuo lopputulos (epäilyttää vieläkin), kun sovittaminen on hieman hankalaa noitten puikkojen kanssa. Ja tietty olen niin laiska, etten jaksa alkaa pujottelemaan silmukoita lankaan ja mallaamaan sitten, hyi minua! Nyt kuitenkin ensimmäisen hihan valmistumisen jälkeen näytti hyvältä. Pujotin molemmat pyöröpuikot miehustakappaleen silmukoihin, että sain sovitettua.

Uusia verhoja olohuoneeseen halajaisi mieleni kovasti. Luulempa, että viininpunaisten tilalle hommailen valkoiset/vaaleat ja hyvin keveät kevääksi ja kesäksi. Joku juju niissä kyllä voisi olla...

Myös kodinhoitohuonetta olemme maalailleet ja vaatehuoneen lattia sai laminaattipäällyksen. Siitä tuli ihan eri näköinen aikas pienellä uudistuksella.

Vihreä-kelta-valkoinen räsymattokin on valmistunut, mutta lointa riittää vielä ainakin yhteen mattoon. Kunhan vaan taas innostun, niin kyllä olisi tarkoitus tehdä semmoinen "sattumamatto" tästä viimoisestakin. Samaan tapaan kuin ensimmäinenkin syntyi.

Kolli-Kutvosesta teetätettiin viime viikolla vähemmän kolli. Raukka oli tokkurassa tiistai-illan niinkuin olettaa saattoikin, mutta nyt on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita normaaliin tapaan. Kisuille tehty raapimispuukin on katsastettu ihan katonrajaan saakka a la Kutvis. Koistinen ei tykkää kiipeillä niin korkealle, vaan tyytyy tarkkailemaan tilannetta kyseisen kapistuksen alaosasta.

Harrastin viikonloppuna Harry Potterin lukemisen lisäksi takaperin neulomista (purkamista). Ruskea-punainen Nalle-langasta tehty peltimäinen joustinneulepoolo sai päätyä takaisin langaksi. No hihat on vielä purkamatta ja helmasta n. 15 cm heitin ROSKIIN!! Oli nääs niin pahasti nyppyyntynyt ja ei enää näyttänyt hyvältä. Sitä en tiedä, milloin laitan langat vyyhdille ja kastelen, mutta ompahan aloitettu. Ihan niinkun mun langat muka loppuis kesken, että pitää vanhoja purkaa... hmmh :D

Mattomeininkiä

Lauantaina tuli vaan semmonen olo, että jotain olisi kiva virkata. Selailin Essential Crochet (Koukussa Virkkaukseen) kirjaa, kun pidän niin kovasti sen kuvista ja tunnelmasta.

Jostain syystä otin kuitenkin käsiini vessaan tulevan mansikkajogurttimatontekeleen ja hirmuisella draivilla virkkasin sen valmiiksi.



Tässä vielä "pakollinen" taidekuva yksityiskohdasta (loisteliaalla valotuksella)



Energinen olo jatkui vielä senkin jälkeen ja siitä seurauksena aloin raivoisasti järjestää yläkerran pienemmän huoneen tavaroita, että pääsisin käsiksi siellä lojuviin anopin kangaspuihin. Siis minullahan on jo kauan ollut ajatus, notta puut pitää kutoa tyhjäksi, että ne voi pistää läjään, jotta taas niiden tilalle tulisi toisesta yläkerran huoneesta sänky ja siten saisin enemmän tilaa työhuoneeseeni... huh!

No, kipaisin sitten ullakolle katsastamaan matonkudetarjontaa ja löysin erinäisiä vaaleita kuteita projektiani varten. Ensimmäinen matto (pituus n. 230 cm) on siis nyt valmis. Käytin siihen todella monenlaisia "jämämatonkuteita" esim. erilaisia luonnonvaaleita, vaaleanpunaisia, vaaleankeltaisia, vihertäviä, vaaleansinisiä jne. Laadultaan ne olivat todella eri paksuisia ja oli trikoota, lakanakangasta, vanhoista tekokuituisista vaatteista leikattua kudetta jne. Raitojen leveys määräytyi ihan satunnaisesti, kuinka paljon kutakin kudetta sattui olemaan kerällä.

Kerkesin aloittamaan toistakin mattoa, jossa hieman suunnittelin mallikerran tapaista. Siihen tuli railakkaan omenanvihreää, luonnonvalkoista, vaaleankeltaista ja hieman tummempaa likaisemman keltaista. Tuo likaisemman keltainen on kuulema terveyskeskuksen vanhoista lakanoista leikattua... (kierrätystä siis parhaimmillaan)

Tässä FreeHandilla tehty hahmotelma raidoituksesta. Näyttää livenä vielä ihanammalta.



Ihan varmasti en vielä ole päättänyt, mihin tilaan matot sijoitetaan... ensimmäinen ehkä kuistille, tai jotain. Ehkä sitä sitten mallailemalla löytyy paikat niillekin.

Vanhojen kaivelua

Päätinpäs olla reipas tyttö ja kuvailla hieman noita vanhempia neuleita. Kipaisin vaatekomerolle ja kahmin käsiini siellä olevat neulepuserot ja -takit. Osa neuleistani on siis vielä jossakin laatikoissa tuolla yläkerrassa. Tässä kuitenkin kavalkaadia männävuosien tekeleistä: (=mammuttipostaus...)

Aloitetaampas vaikka jouluisella Tonttutakilla. Se on virkattu ohuesta Pirkka-langasta ja ohje on sovelleltu omasta päästä. Huppu on tuommoinen suipohko ja tonttulakkimainen. Tätä neuletta käytän aina joulun aikaan paljon.





Sitten kehiin voisi heittää tuon "perinteisen" Taikajakun. Toteutin sen tuommoisesta aurinkoisen keltaisesta Nalle-langasta. Ohjehan oli muistaakseni Moda tai Novita -lehdestä. Hihansuut ovat aikas leveät, muuten ihan hauska käyttöneule tuo on.



Seuraavaksi haluan esitellä iiiiihanan ruskean "kietaisuneuleen". Etukappaleet siis menevät tuosta alaosasta päällekkäin ja helma ja hihansuut on neulottu 1x1 joustinneuleena poikittain. Lankana tässäkin on ohut Pirkka-lanka kera Dropsin Alpacan.



Pinta on hyvin pitkälti suklaan näköistä. Tuo kauluksen kutale on saatu aikaiseksi rankasti lyhennetyillä kerroksilla. Paljon pidetty paita tämäkin.



Välillä pitää olla niitä välitöitä, jotka valmistuvat nopeasti. Tässä yksi aikas nopea, yksinkertainen, mutta tosi kiva malli. Punainen, joustinneuleinen lyhyt poncho tai keeppi (miksikä sitä nyt kukakin haluaakin tituleerata). Lankana karpalonpunainen Novita Isoveli ja paksut pyöröt... jei!



Muistaakseni tuosta edellisestä jäi punaista ja varastosta löytyi kahta eri harmaata ja luonnonvalkoista. Niistä alkoi syntymään raidallinen paksu neulepaita, jossa on alaosa hihoista ja miehustasta virkattu.



Tämä paita on molemmilta puolilta saman mallinen, joten sitä voi pitää kumminkin päin. Kyynärpääkohdatkin venyvät kahdesta eri kohtaa.. rok, rok!





Tämä "oliivin vihreä" mohairtakki on hirmuisen ihanan näköinen, mutta käyttökelpoisuus on vähän sitä ja tätä. Todella pitkää mohairkarvaa irtoaa edelleenkin joka paikkaan. Tämä takki päällä on ihan katastrofi yrittää syödä jotakin. Se kuitenkin piristää vaatekaapissa olemisellaankin ihan kivasti. Värikin on toooosi kiva!



Sitten viimoiseksi vanhaksi valmistuneeksi laitan tähän H:lle tekemäni "AnttiTuisku" -neuleen. Se on tikuteltu Novitan Tennesseestä – mustasta ja punaisesta. Kaapissahan tuo on roikkunut... (minä olen sitä tosin joskus lainannut).





Jotain uuttakin täytyy näyttää. Kaurapuuro-Vaarasta on hihat tehty ja miehustakappale (teen takki-mallisen) on ehkä joku 25 cm korkea.



Kauheasti tekisi mieli neuloa, mutta niska-selkä-tienoo on jumahtanut niin pahasti, että päätä särkee melkein tauotta. Huomena pääsen onneksi hierojalle ja sitten saa viikonlopun lepäillä... (ja ehkä vähän neuloakin...)

Kaaos hallintaan

Hirmuinen hinku on ollut jo tammikuun alkupäivistä aloittaa jotakin uutta käsityötä. Kun olen tuonne yläkertaan livahtanut penkomaan materiaaleja, niin aina on osunut käteen jotakin keskeneräistä...

Lauantaina kävin paikallisessa kangaskaupassa ostamassa Neiti J:n kanssa vähän uusia ihania vanhannäköisiä tilkkutyökankaita.



Niitä sitten esikäsittelin (silitin höyryraudalla) ja laitoin pinoon lauantai-illan. Käsiini osui lentolaukku, mihin olin kissoilta turvaan laittanut keskeneräisen tilkkutyön.



Siitä puuttui reunoilta vanu ja sitähän siinä sitten aloin ompelemaan paikoilleen. Sunnuntaina "nastoitin" taustakankaan solmuilla kiinni työhön ja harsin reunat. Nyt siis peitto on reunusta vaille valmis. Uusi työ niistä lauantaina ostetuista kankaista on vielä mietintämyssyn alla.

Maanantaina katsastelin taas lanka-aarteitani, kun käsiin tarttui Johanneksen Pellavan (muistaakseni) villalangasta tehty melkein valmis neuletakki. Se oli sammakoitunut jossain vaiheessa siihen, että kaulus näytti kamalalta. Nyt purin vanhan kauluksen pois ja höyryttelin hyvinkin ryppyisen takintekeleen siistimmäksi ja päättelin langanpätkät.



Nyt se roikkuu vaatehuoneessa "tuumailtavana", josko siihen keksisi jotakin kivoja yksityiskohtia, ettei ole ihan tavallisen näköinen...

Noh, eilen sain hepuli-idean, että nyt pitää saada joku-vaara, siis Vihervaarasta oma versio. Kävin jokunen viikko sitten katselemassa Mambon väritarjontaa, eikä oikein kolahtanut. Nyt sitten keksin että kaurapuuron värinen vanha 7-veljestä ja saman värinen hieman paksumpi alpakkalanka yhdessä voisivat olla sopivan paksuista neulottavaa tuolla ohjeella. Kutosen Addit vaan olivat jossakin... niimpä tietysti! Ne oli kiinni konttineulehuivissa, joka oli kesken. Ajattelin neuloa äkkiä yhden kerroksen (siis n. 10 cm) ja mallailla sitten, minkäkokoinen huivista tulee vai tuleeko huivia ollenkaan. Päätellä täräytin kappaleen ja nyt se miettii muovipussissa ihan omassa rauhassaan, miksikä se haluaa isona. Puikot kuitenkin vapautuivat ja nyt on puikolla sormiasyyhyttävä Kaurapuuro-Vaara.

Niin, kiitoksia MarLille kukkakimpusta

Sääntöjen mukaan palkinnon voi jakaa eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogeista saat hyvää mieltä ja inspiraatiota sekä saavat sinut onnelliseksi täällä Blogistaniassa. Ilmoita heille kommentilla palkinnosta, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu myös siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja.

Mulla on suosikkiblogeja aikas pitkä lista ja koko ajan löytyy lisää, joten kaikki ketkä täällä piipahtelette – olkaatte hyvä! Olen siis sääntörikkuri pahimmasta päästä....

Ai niin, meillä on uusi ihana (jättimäinen) sohva olohuoneessa. Nyt mahtuu pötköttelemään pitkittäin ja poikittain... Väri on tuommoinen oljen keltainen ja siihen käy näköjään aikas moni väri.



Kesäksi ajattelin kyllä laittaa jotkut kevyemmät ja vaaleammat verhot, kuin mitä tuossa kuvassa on.

Ei ihan uuden vuoden ensimmäinen

En malttanut ottaa uusia kuvia tähän postaukseen... on kiire neulomaan/suunnittelemaan jotain uutta... sori veri mats...

Joulupukki toi kaikenlaista kivaa... mm. Wrap Style -kirjan, Pieni lankakauppa -kirjan ja tuossa perjantaina napsahti postilootaan uusi Moda. Nyt tässä on sitten pähkäilty, että mitä aloittaa seuraavaksi.

Olen tikutellut Kaffe Fassetin (regia) -sukkalangasta raitasukkia paremman puutteessa ja ensimmäinen on jo valmiina.

Kun noita kirjoja selailin, niin jostain syystä lankoja penkoessani käsiin osui tammikuulla aloitettu Vadelma (takki tai liivi??). Eilen sitten puikotin sitä oikein tosissani, ja nyt on miehustakappale valmiina. Ei siitä puuttunut kuin toinen etukappale (yläosa) ja takakappale (yläosa myöskin) Niin siis olen senkin neulonut pyörönä ja kaikki miehustan kappaleet yhdessä.



Siitä piti tulla siis alunperin Neiti J:lle neule, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että se ompi liian iso hänelle. Oikeastaan en ole ihan varma, tuleeko tekeleeseen hihat, vai jääkö se liiviksi. Ja eteen pitäisi saada joko leveä (nappi)kaitale tai joku muu kiva systeemi. Kokeilin jo virkatakin reunoihin, että olisivat siistimmät, mutta näytti tosi kököltä joten piti purkaa heti pois moinen kauhistusreuna. Nyt siis se vaatii sovittelua ja suunnittelua, joten TAAS tarvitsisi keksiä jotakin projektia...

Matoa pukaa

Nimesin pyöreän tyttöjen vessan maton Mansikkajogurttimatoksi. Jotenkin väreistä tulee mieleen kyseinen maitovalmiste.



Kutvonen ja Koistinen ovat ihastuneita kissojen joulukalenteriin. Siellä on sisällä kissojen nameja – tarkemmin maitonappeja ja kissanminttunameja.



Kalenterin luukutkin ovat saaneet kipeetä Kutvosen hampaista, kun herra haluaisi avata itse kalenterin ja syödä samantien luukutkin.

Tuo Noropussukka polttelee kamalasti, mutta kun mikään ohje ei nyt oikein ole vielä "se täydellinen". Ja se punainen nappitakkikaan ei ole halunnut edistyä yhtään. Niin ja vielä se konttineulehuivikin on kesken... argh!! Taitaa olla kaiken hässäkän keskellä semmoinen neuleplääh! Täytynee odotella kotvanen ja kuulostella kitkutusfiiliksiä... ei voi väkisin...

Mopo lipesi hanskasta

On näköjään tullut huomaamatta tauko tässä bloggailussa. Puuhaa on piisannut kaikenlaista.

Olen saanut työhuoneen kohtalaiseen kuosiin ja sinne on muuttanut mm. kaksi neulekonetta, ompelukone, saumuri, hyllyjä, iso kasa pahvilaatikoita yms. Haaveena oli saada kankaat ja langat nätisti hyllyille, että näkee yhdellä silmäyksellä, mitä materiaaleja löytyy... ei oikein onnistunut. Hyllytila loppui kesken ihan jo heti kärkeen. Langat asustavat edelleen Ikean mustissa vetoketjulla suljettavissa laatikoissa ja osa on pahvilaatikoissa. Mutta ompahan tuo tavarapaljous piilossa yläkerrassa, eikä laatikoissa ympäri taloa (näkyvillä).

Neuleita on valmistunut yksi. Ystäväni M. sai pyytämänsä pipon. Tai siis ei ole sitä vielä saanut, mutta kunhan tulee käymään, niin sitten saa.



Tässä Neiti J:n päässä, ettei ihan litteänä tarvinnut kuvata ko. vaatekappaletta. Litteänä kuvatuista kun ei oikein saa minkäänlaista mielikuvaa tekeleestä.

Niin, se mopo... Siis lankakaupassahan tuo vekotin karkasi käsistä ihan laakista. Kävin taas Lankakauppa Heinissä Lahdessa. Olin haaveillut mielessäni noista Kaffe Fassetin sukkalangoista ja niitä sitten ostinkin, kun kohdalle sattui.



Myös Austermannin Steppilankaa piti saada, kun tuo ruskea-punertava lanka on niin mukavan väristä. Olen siis nähnyt siitä valmiit sukat joskus.



Ja sitten täydellinen "keulahdus"... Noro Silk Gardenia oli viritelty houkuttelevasti esille, joten sitä tuli ostettua kymmenen kerää (väri nro 265 A).



Niin ja sitten tietty 2 kerää tumman ruskeaa Smarttia tuohon M:n pipoon.

Kutvonenkin on taas keksinyt uusia "kivoja"juttuja. Se kävi yksi aamu juomassa vessanpytystä. Myös keittiön hanasta on kiva juoda suoraan...



Iso kollin rotkohan tuo alkaa olemaan. Painoa on jo yli 4 kiloa ja ruokahalua piisaa...

Jaa niin, tällä hetkellä virkkaan tyttöjen vessaan pyöreää mattoa. Lankana joku puuvilla-viskoosi-sekoite (l.valk.) ja itse värjäilty Alabama (v.roosa). Virkkaan nuo langat yhteen, että tulee topakampi. Se on sen tyyppistä hommaa, missä saa niskat ihan superjumiin tosi nopeasti ja helposti...