Aarteita

Eilen illalla sain lahjaksi iiiihania juttuja. IIIiiiiison pussillisen ohuita villalankoja ja kaksi kaunista valkoista vanhaa tuolia. Mun iskä toi ne erään kuolinpesän jäämistöstä.



Tuolit käyvät loistavasti niiden aiemmin ostettujen vaaleanvihreiden tuolien kanssa. Meiltä löytyy vielä kaksi kappaletta yhdenlaisia tuoleja ja ajattelin josko maalaisi kaikki jollain ihanilla pastelliväreillä ja yhdistelisi saman pöydän ääreen. Ihanaa kierrätystä...



Villalankapussi veti aluksi ihan mykäksi. Joku oli kuulema heittänyt ne johonkin epämääräisien kasaan ja epäillyt huoliiko kukaan niitä kun ovat kuulema "karmean värisiä". Iskä oli varovasti sanonut, että nuo "karmean väriset" ovat varmaankin juuri Annin mieleen. Olivathan ne!!! Niistä saa vaikka mitä. Edelleenkin vasta haaveilen tekeväni jotakin ohutta huivia... olenkohan vain haaveilija, vai saankohan koskaan tartuttua toimeen.

Äippäkin oli tuossa viikko-kaksi sitten saanut valmiiksi jotakin. Harmaasta moppilangasta oli syntynyt vessan lattialle hauska pyöreä matto.



Ajattelin josko jossain vaiheessa anopin suuresta matonkudevalikoimasta, joka asustaa vintillämme ja odottelee matoiksi pääsyä... niin siis josko matonkuteista virkkaisi samalla idealla mattoa. Yhden maton olen virkkaamalla tehnyt punaisesta trikookuteesta ja se on tällä hetkellä eteisen lattialla. Se on tosin päässyt haalistumaan ajan saatossa, mutta sopii meidän uuteen puulattiaamme tuollaisena kuin nakutettu.

Päivän Kutviskuvassa on pienellä herralla lievä hullunkiilto silmissä.



Välillä siis riehutaan hyvinkin vallattomasti pitkin taloa – Koistisen kanssa ja ilman.

Eilen tehtiin vähän myös puutarhatöitä. Meillä on keskellä pihaa sellainen viidakko-pöheikkö, mitä täytyi vähän rimmata. Siinä kasvaa sireenejä semmoisessa kaaressa kaivon ympärillä. Otettiin toiselta puolelta puskat kokonaan pois ja kaivettiin juuretkin ylös. Siihen (ison tammen juurelle) tulee ihana pation paikka. Kaivoon tehdään puukansi ja laitetaan semmoinen vanhan ajan kaivonpumppu. Sitten jossain vaiheessa laitetaan puuritilät pohjaksi.

Vihdoin kotona

Viimeinkin pääsimme muuttamaan! Keskiviikkona kannettiin tavarat sisään tänne uuteen ihanaan kotiin. Nyt on nurkat kovanaan laatikoita ja nyssäköitä. Molemmat kissat ovat sopeutuneet yllättävän hyvin maisemanvaihdokseen. Onhan niillä nyt tilaa monta kertaa enemmän, kuin aiemmin. Koistinen vain hieman taas "nälkälakkoilee", joten täytyy vähän houkutella vippaskonstein.

Kesälomasta on nyt mennyt kaksi viikkoa ja yksi on vielä edessä. Eilen päätin, että otan nyt tuon ensi viikon OIKEASTI loman kannalta. Kyllä tässä on läyhkättykin koko kevät ja alkukesä. Nyt ei ole enää kamala kiire jotain puuhailemaan. Kyllähän tuota tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta ei ne täältä mihinkään karkaa.

Tomaatit ja paprikapuskat kasvavat kovaa vauhtia tuolla tallin seinustalla. Eilen kävin lukemassa niille lakia, että eipäs rehotella ja että keskitytään siihen tomaattien tuottamiseen ihan kokonaan (että niitä lehtiä ei tarvitse enää kamalasti kasvattaa). Saksin niitä ihan rankalla kädellä, että saavat "hedelmät" valoa. Ihanaa kun tuo aurinko viimein paistaa. Kyllä tässä on koko loma mennytkin vesisateessa.

Täällä uudessa kodissa en ole vielä kerennyt tarttumaan kitkutuksiin, mutta kyllä niitäkin varmaan tässä jossain vaiheessa tulee taas mukaan bloggailuun. Nettiyhteyskin saatiin perjantai-aamuna joten eihän tässä hätiä mitiä.

Meillä ei aikaisemmassa kodissa ollut ruokapöytää keittiössä, vaan nytpä on! Niinkin pieni asia tuntuu erittäin fantsulta.

Tässä vielä kuvaa olohuoneen uudelleenmaalatusta takasta. Siihen tuli samaa väriä, kuin puolipaneeleihinkin. Seinä tuossa takana on samalla vaaleanvihreällä, kuin muutkin seinät olohuoneessa.



Täytynee miettiä, että saisiko noita kellertäviä tiiliosia jotenkin myös uudistettua. Ne on joskus lakattu ja nyt siis ovat aika epäsiistin näköiset. Ajattelin josko hioisi ne kevyesti ja vetäisi uuden lakkakerroksen päälle... tiedä häntä.

Pisu-kisu

Kisu-Kutvis on kasvanut hurjasti. Se tuntuu syöpöttelevän koko ajan. Paino oli silloin kotiin tullessa pikkasen reilu 400 g ja reilun viikon päästä se oli jo reilu 800 g! Siitä mahtaa tulla iso kissa. Hieman sillä tuppaa olemaan epäselvyyttä siitä, mihin saa pissiä. Ensimmäisellä viikolla se päätti lirauttaa mun neulekoppaan neuleen päälle!!! Meinasin hermostua ihan tosissaan, mutta Kutvis tietää miten mami lepytetään... se tuli kaulakuoppaan kehräämään ja kävi siihen nukkumaan. Pari kertaan olen aamulla herännyt siihen kun mun peitto on märkä – untuvapeittoon on kait tosi kiva tehdä lirit... Eteisen matto on myös hyvin kiinnostava pitkine nukkineen... Meillä on nyt siis hiekkalaatikoita lisätty sinne ja tänne, että jos vaikka kiireessä löytäisi paremmin lähempänä olevan lootan. Kyllä Kutvonen osaa laatikkoonkin tehdä, mutta ei sitä meinaa aina malttaa lähteä hiekkikselle kesken kivan leikin.



Koistista pitää myös jahdata säännöllisesti, vaikka se ei vaan oikein vielä jaksa innostua leikkimään. Välillä pitää Koistisen vähän sähähtää, ettei unohdu kuka on pomo. Hieman on Koistinen ressannut ja syöminen on jäänyt vähemmälle. Olen sitten leikin varjolla illalla aina syöttänyt narskuja ihan käsipelillä sille, ettei polonen nälkään näänny.

Minulla alkoi kolmen viikon kesäloma!!! Jippii!!! Tänään ollaan "lomailtu" H:n kanssa lattioita hioen ja petsaillen. Eilinen meni nurmikkoa leikaten ja saunoen ja uiden mökillä. Lauantai-aamuna päätin heti aamutuimaan lähteä vähän asioille. Kävin paikallisessa osto ja myynti -liikkeessä ja löysin ison kasan ihania juttuja.



Tällaisia tuoleja löytyi kaksi kappaletta. Ne on tosin maalattu varmaan seitsemään kertaan, joten maalin poistoa joutuu tekemään ja maalailemaan uudestaan. Ja sitten niistä uusitaan varmaan nuo istuinosat, kun ovat niissä olevat lastulevytsydeemit vähän halkeilleet. Tämä viimeisin maalikerros on kyllä superihana väriltään.

Sitten löytyi 317 g luonnonvalkoista villalankaa. Se on sellaista yksisäikeistä ja ajattelin josko vaikka kaksinkertaisena siitä neuloisi jonkun ihanan pitsihuivin.



Sen alla näkyy tuo vinkeän vihreä virkattu pöytäliina. Kalalangasta tehty ja vielä todella huolellisesti. Ei ole kulahtanut ja ratkeillut mistään kohti. Sekin siis lähti mukaan.



Vielä viimoiseksi ostin lattialle laitettavan rautaisen kynttelikön. Halvalla lähti sekin! Siihen voisi viritellä jotain rautalankahässäköitä ja vaikka kristalleja roikkumaan...

Iiiikkk!!

Tulin vain kertomaan että meillä on uusi perheenjäsen... Kutvonen!



Te on titte niin töötti, niin töötti... Apua, alan puhumaankin pikkukisujen kieltä. Koistinen katsoi silmät pyöreänä uutta tulokasta ja murisi ja sähisi vähän, mutta nyt se ottaa makkarissa sängyn päällä tirsoja eikä jaksa kauheasti ressata asiasta. Mä olen ihan myyty!

Remonttihommia ei siis ole tänään tullut tehtyä yhtään. Ajattelin antaa kissavauvalle vierihoitoa, että se viihtyisi sitten aikuisempanakin sylissä paremmin kuin tuo Koistinen.

Nyt täytyy jatkaa kisun paijaamista... Heips!

Uutta tarmoa

Sunnuntaina tuli tehtyä reikä olohuoneen seinään – ovea varten. Purua tuli seinän sisältä iso kasa ja levyjen alta löytyi ihana tapetti – tai oikeastaan kaksikin. Tässä ensimmäisenä tuommoinen kasviaiheinen hennon vihreä. Sinänsä jännä juttu, kun aluksi aloin suunnittelemaan tuon olohuoneen värejä, niin mielessä oli vaalean vihreä ja joku hennon vaaleanpunainen.



Toiselta puolelta seinää löytyi myös vaalean vihreää seinää. Sieltä paljastui tämmöinen raitakuvioinen tapetti. Kyllä joskus ennen vanhaan on osattu tehdä todella kauniita tapetteja. Nyt olen yrittänyt katsastella vähän saman tyylisiä, mutta eipä oikein löydy. Aion luultavasti kopioida vähän tuosta kasvitapetista noita kuvia, tehdä niistä sablonat ja maalata yhden seinän vähän samaan tyyliin. Tosin voi olla, että laitan mukaan vähän metallinhohtoista väriäkin...



Tänään iski vielä kaiken kukkuraksi viherpiperryskin päälle. Päätin laittaa anopin kasvattamat pihvitomaatin taimet maahan, kun alkavat aukoa jo kukkia.



Omakasvattamat kirsikkatomaatit jäivät vielä sisälle haikeina katselemaan ja kasvelemaan kuistille. H:n veljen H2:n kasvattamat paprikatkin ovat vielä sisällä kuistilla ja kasvavat vielä vähän ennen ulos laittamista. Ruohosipulituppaat kävin sunnuntai-iltana kaivamassa talteen "viidakon siimeksestä" ja laitoin ne tomaattipenkin päähän. Etualalle penkissä pääsivät omakasvattamat persiljatupsut. Kuinkahan kauan ne siinä säilyvät, kun Neiti J niitä jo viikonloppuna kävi närppimässä ruukusta parempiin suihin...

Uupunut remontoinnista

Tulin tänne kertomaan, etten ole kokonaan unohtanut bloggailua. Teemme uudessa kodissa remonttia ja asumme vanhassa. Joka ilta töiden jälkeen mennään muutamaksi tunniksi remppailemaan ja palaillaan sitten joskus n. klo 20-21 aikoihin syömään ja melkein suoraan nukkumaan.





Ollaan maalattu tummunutta mäntyseinää ja kattoa valoiseksi.





Ikkunanpokat ja ovenpielet (osa vasta) ovat saaneet kiiltävän harmaan maalikerroksen.

Kolmen huoneen lattiasta pitäisi hioa paksu lakkakerros pois ja laittaa sellainen harmaa-valkea sävy pintaan. Seinien maalaamista riittää ja pitäisi keksiä kivat sävyt seiniin ja keittiön kaappeihin, olohuoneen seinään ollaan tekemässä aukkoa ovelle jne. Meillä on siis H:n kanssa kädet täynnä työtä. Tosin ei ainakaan tekemisen puute pääse yllättämään...

Neulomisia en ole kerinnyt oikein edes ajattelemaankaan. Neuleblogien lukeminenkin laahaa vähän perässä – toisen sivun loppupäässä pyörii lukemattomien häntäpää.

Tänään päätettiin pitää välipäivä tuossa remontin tekemisessä. Ei vaan jaksa joka päivä touhuta...

Pitkästä tuumasta toimeen

Suunnitelmissa oli pitää vähän matalampaa profiilia jonkun aikaa täällä blogissa, mutta tuli pakottava tarve taas laittaa jotain muistiin lukijoita ja itseä varten. Olemme näet muuttamassa omakotitaloon ja aloitimme siellä remonttia jo viime viikonloppuna. Jostain mystisestä syystä sen jälkeen ei jaksa enää neuloa, kun on koko päivän maalannut kattoa ja käsivarret ja hartiat ovat ihan puhkipoikki sutimisesta ja siivoamisesta.

Perjantaina kuitenkin saapui postilaatikkooni kaksi kirjaa, superihana Pam Allenin Scarf Style ja inspiroiva Erika Knightin Koukussa virkkaukseen. Uskalsin tilata oikein luottokortilla... hienosti tuli perille AdLibriksen kirjatoimitus.



Koukussa virkkaukseen -kirja ei sinänsä anna mitään uutta tekniikoiden tai mallien suhteen, mutta olin selaillut sitä paikallisessa kirjakaupassa jokunen aika sitten ja hienot väriyhdistelmät ja kuvien asetelmat tekivät vaikutuksen. Se siis toimii semmoisena visioimiskirjana loistavasti.



Scarf Style -kirja on sitten asia erikseen. Niin monta mielenkiintoista työtä olen täällä blogistaniassa nähnyt ja ohessa on usein ollut maininta ko. kirjasta, joten en millään voinut vastustaa kiusausta tilata kirja. Enkä totisesti pettynyt sisältöönkään!

Ensimmäisenä "pakkosaadatehdä" -työnä puikoille halusi Turtleneck Shrug. Ongelmana oli että olemme tulevan muuton takia siirtäneet kaikki kankaat ja lähes kaikki lankani jo uuteen kotiin. Kävin jo lankakaupassa hiplailemassa erinäisiä keriä ja tunnustelemassa, josko niistä olisin halunnut toteuttaa mallin. Sinne kuitenkin piheyksissäni jätin ne ja ajattelin kaivaa langat kyseiseen malliin vaikka sitten jo muutetuista laatikoista.



Hyllyn päälle tänne vielä nykyiseen kotiin oli kuitenkin jäänyt kolme kerää Noron Silk Gardenia semmoiseen pikkukoppaan, joten ne ja pari kerää mustaa antiikki-Alabamaa pääsivät eilen illalla puikoille. Teen aina neljä kerrosta Norolla ja neljä kerrosta alabamalla. Näyttää aika kivalta...

Edit-täti: Tämän uudenuutukaisen pohjan löysin Kikiltä, kiitos hänelle. Hieman tosi muokkailin tätä...